Matti 'Saara' Sarapaltio syntyi vuonna 1940 Riihimäellä. Lapsuuden harrastuksiin kuului pienestä pitäen elektroniikkaa. Harrastus tuotti niin sanotusti tulosta, kun hän Mansfieldin tavoin rakensi 13-vuotiaana sähköistystä soittimiinsa viululle ja levarille. Sarapaltio siirtyi muusikon hommiin arvostettuun Leo Lindblomin orkesteriin pääinstrumenttinaan saksofoni. Lindblomin lisäksi hän soitti muun muassa Olavi Virran taustayhtyeessä sekä useissa muissa kiertävissä orkestereissa. Näiltä ajoilta oli lähtöisin Sarapaltion pitkämielinen ymmärrys ja yhteistyö tulevia asiakkaita kohtaan; muusikon elämä oli tuttua kaikkine puolineen. Myös rahahuolineen.
Sarapaltio kävi Yleisradion äänitarkkailijakurssin ja siirtyi päivätyöhön television ja radion äänitarkkailijaksi. Täältä hän siirtyi Akkuteollisuus Oy:n äänittäjäksi Electrovox-studiolle, jossa pistettiin narulle paljon Suomen rokin ja popin pioneeriajan tuotantoa. Samaan aikaan muusikonkin hommia tehnyt Sarapaltio törmäsi samaan ongelmaan, kuin edellisessä kirjoituksessa ollut Mansfield; tässä tapauksessa soittimia jo oli, mutta keikkaileville yhtyeille ei tahtonut löytyä tarpeeksi kestävää ja tehokasta äänentoistoa. PA- basso- ja kitarakaapit olivat teholtaan olemattomia, eikä 60-luvun lopulla niitä yksinkertaisesti tuotu maahan ilman todellista vaivannäköä.
Sarapaltion alkuaikojen rakennelmat olivat vielä ulkoisesti aika rujoja ja teknisesti askeettisia, mutta ajoivat asiansa. Hänen miksauksellaan ja laitteillaan toteutettiin kuitenkin ensimmäiset Ruisrockit ja Pori Jazzit ja homma pelitti. Electrovox-studio purettiin 60-luvun lopulla ja Sarapaltion kiertävän soittajan ura loppui 70-luvun alussa viimeisen homman ollessa Jussi Raittisen Blood Sweat & Tears-tyylisessä Jussin Pussi big bandissä. Vuodesta 73 lähtien päätoimi oli äänentoisto ja studiolaitteiden valmistusta varten perustettu Audiotron. Tässä vaiheessa nimi muutettiin vielä MS Audiotroniksi. Alku ei ollut ihan paras mahdollinen, sillä surullisenkuuluisilla Keimolan radan mutafestivaaleilla järjestäjät katosivat rahoineen. Pääesiintyjänä ollut Fairport Concention, tai heidän miksaajansa oli kuitenkin tyytyväinen ainakin Sarapaltion alkeellisen näköiseen lootaan, joka alun kulmienkohotuksen jälkeen ajoi asiansa ja kelpasi hyvin. Osa näistä laitteista kuuleman mukaan elää ja pyörii vieläkin ja omien sanojensa mukaan ne tehtiin aina hyvistä komponenteista, vaikka ulkonäkö olisikin ollut askeettinen.
Helsingin Ruskeasuolle perustettu myymälä muodostui muusikoiden olohuoneeksi ja Sarapaltio antoi sopivasti löysää bändeille, että nämä saivat alun jälkeen maksettua PA:nsa ja muut. Hurriganes näytti tässä mallia tilaamalla Sarapaltiolta tykit vehkeet jytäämään ladot ja lavat kumoon. MS Audiotron rupesi Fenderin ja Peaveyn maahantuojaksi ja toimitti miksaus- ja äänentoistokonsultaatiota läpi koko Suomen julkisiin ja ravintolatiloihin. Sarapaltio myös mesenoi Rockin SM:ää ja monia muita tilaisuuksia lainaten PA-kamoja. Punkin tullessa Martti Syrjän mieleen on jäänyt tapaus, jossa punk-Eppujen joskus villiintyneessä lavamenossa mikkitelineitä saattoi mennä monitorivahvareitten läpi, muttei Sarapaltion kamoilla; mies otti Syrjän ennen keikkaa puhutteluun ja huomautti, ettei "sellaista tuhoamismenoa". Tätä vielä alleviivattiin seisomalla lavan vieressä kädet rinnalla puuskassa; monitorit ja mikkiständit jäivät ehjiksi.. Toinen tarina olikin, kun Motörhead sikaili jollain 70-luvun pikkufestarilla. PA:ta eivät pystyneet hajottamaan, mutta bäkkäriksi annettu asuntovaunu hajotettiin tuhannen päreiksi, sytytettiin tuleen ja työnnettiin järveen. Sarapaltio suivaantui tästä niin kovasti, että järjesti lentoasemalla kotiin lähtevälle bändille pidätyksen ja äijät Helsinki-Vantaan poliisiputkaan.
80-luku oli MS Audiotronin kulta-aikaa ja firma työllisti vakituisesti noin 80 henkilöä. Yhtiö siirtyi festivaalihommista esitystekniikkaan ja muun muassa Oopperatalon tekniikka oli alunperin MS Audiotronin hankkimaa. Kansainvälisten kilpailijoiden saapuminen maahan ajoi hiljalleen yrityksen monen muun tavoin ahdinkoon ja 90-luvun puolenvälin jälkeen firma oli taas pelkkä Sarapaltion yhden miehen konsulttiyritys. Legendan mukaan kuitenkin miltei kaikki Suomen vanhemman kaartin äänimiehet ovat jossain vaiheessa olleet niin sanotusti Sarapaltion opissa, eli firmassa töissä.
Matti Sarapaltio siirtyi viettämään eläkepäiviä Kanarian saarille. Soittohommat jatkuivat näinä vuosina hänen soittaessaan viulua tai fonia ravintoloissa ja kadullakin. Terveys ilmeisesti oli viimeiset vuodet ailahtelevaa ja Sarapaltio kuoli Las Palmasissa noin vuosi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti