Olen nähnyt hullun taiteilijan - Kari Riipinen

Tarina alkaa kymmenisen vuotta sitten. Muutettuani pääkaupunkiin, eli Helsinkiin olin töissä konttorissa joka sijaitsi Vanhalla talvitiellä. Siis tukkutorilla. Tämä hiljalleen katoava kaupunki(tai laitakaupunki)-kulttuurin helmi piti sisällään mm. 'Lihapiha' nimisen entisen teurastamon takapihan. Paikka oli täynnä yöllisen autoparkin jälkeisiä kortsuja. Ammattilaisten hommaa.

Joka tapauksessa matkalla lähiruokaloihin, Tukkutorin roskiksilla laahusti usein parraskas ja nuhruinen laitapuolen kulkija joka ohitettaessa mutisi yleensä jotain viisauksia tyyliin 'Mulla on maa jalkojen alla'. Vanhempi työtoveri tiesi sanoa halveksuvasti, että tuo mielenterveysongelmainen hamppi oli Riipinen. Siis Kari Riipinen, joka kuvasi (tai ainakin antoi signeerauksensa) lähes kaikkiin 70-80-luvun kuumimpiin suomalaislevyjen kansiin. Sama mies, joka juppiaikana signeerasi vedoksensa myyden niitä 30 000 suomen markalla. Sama mies, joka palasi ulkomaan reissulta Helsinki-Vantaan kentältä limusiinilla.

Työkaveri tiesi kertoa, että Riipinen oli 90-luvulla saanut porttarin Corona-baariin, jonka jälkeen oli hengaillut yleensä baarin oven vieressä juoden pussikaljaa. Tarkempi asioiden selvitys kertoo myös, että hän möi samaan aikaan noita vedoksiaan muutaman kympin hintaan saman ravitsemusliikkeen ovella. Aiemmin hän katseli asuntonsa ikkunasta kadulle ja näytti legendaksi muodostuneen peukkumerkin ohikulkijalle. Joko hyväksyen tai hyläten.

Meni melkein kymmenen vuotta, kun minun ja Riipisen tiet jälleen kohtasivat (jos tätä termiä voi käyttää). Tässä välissä Riipisen laaja ystäväpiiri tai turvaverkko oli mahdollistanut hänelle muutaman taidenäyttelyn, koska mies on edelleen menossa mukana ainakin taidemaalarina.

Olin eräänä lauantaina vaimon ja lasten kera kaupungilla ja kävimme ostamassa markkeeraustusseja Temperasta (ehdottamasti kaupungin paras taiteilijatarvikekauppa). Oven vieressä seisoi joku hamppi, joka huuteli ohikulkijoille sekavia suuria totuuksia. Menimme kauppaan ja tämä tyyppi tuli vähän ajan päästä sisään jatkaen julistustaan maailman menosta ja politiikasta. Ihmettelin henkilökunnan pitkämielisyyttä ja ostihan äijä lopulta maailituubinkin. Olin kassalla, kun tyyppi lähti ulos ja käveli vastaan. Katsoi minua veikeästi ja näytti peukkua. Olen siis saanut Riipisen hyväksynnän.