Korg taitaa olla tällä hetkellä ainoa suuremmista syntikan valmistajista, joka tekee edelleen rohkeita ja omaperäisiä laitteita. Vastaavat japanilaiset Yamaha ja Roland ovat jo väsähtäneet ja rakentavat ainoastaan peruskamaa. Korgilta on ilmestynyt muutaman vuoden kuluessa mm. microKorg, Kaossilaattori (ja Pro) sekä Monotron.
Vuonna 2007 julkaistu Kaossilator pitää sisällään nykymuodikkaan kosketusohjauksen. Homma pelittää niin, että äänen korkeutta ohjataan horisontaalisessa suunnassa ja vertikaalinen linja pitää sisällään ns. modulaatio pyörän, jolla voidaan ohjailla mm. cutoffia, resonaatiota ja vaikka lfo:ta. Eli käytännössä Kaossilaattori on kämmeneen mahtuva monosyna, jonka saundeihin on tosin ympätty aika paljon efektiä. Soundeja ei voi myöskään editoida, mutta se ei olekaan laitteen juttu, vaan helppo soittaminen. Koosta johtuen koneen esille kaivamiskynnys on todella matala ja itse leikin sillä muun muassa metromatkoilla. Yksi kaossilaattorin käyttäjäporukka on DJ:t, sillä laitteella pystyy soittamaan helposti biittien päälle.
Laitteen tarkka määritelmä on 'phrase-synth', eli sille kasataan kahdeksan tahdin mittaisia looppeja. Tämän voi tosin ohittaa helposti, jolloin avautuu mahdollisuus kuuteentoista tahtiin. Sillä saa jo aikaan jotain. Laitteessa on sata eri ääntä, joka on juuri tarpeeksi, eikä muistikatkoksia tai turhaa etsimistä ilmene. Viimeiset kymmnen ääntä ovat valmiita rytmejä, sitä ennen on kymmenen erilaista perkussio-soundia. Itse nuottien soitto soitetaan theremin tyylillä liikuttamalla sormea ruudulla. Ohinuotteja ei tule, sillä laitteessa on kolmekymmentä erilaista skaalaa, joiden sisällä operoidaan.
Vaikka tässä yllä oleva teksti on jonkin verran teknistä puuppaa, niin monelle soittajalle herää silti kysymys kuinka taipuisa laite tuo on. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen ja laitteesta saa poimittua modulaaristen monstereiden äänet paremmin kuin monesta ns. perussynasta. Plus kohtuullisen hyvät rytmit. Ja kaikki tämä kämmenen kokoisella laitteella.
iPhonella on varmasti jo samanlaisia katu.. hipster-uskottavampia sovelluksia, muttei kahden kanavan audio-ulostuloa. Liuttumalla soitetut melodiat ovat tietysti kaikki vähän samanlaisia, eikä niitä iskeviä kuvioita tule niin helposti. Alla olevassa biisissä on kuitenkin pääosin vain kaksi eri kaossilaattori raitaa. Ja yhdelläkin raidalla saa paljon aikaan.
Cosmic Disco by jaxen
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti