Ruotsalainen Träd Gräs och Stenar on kovaa valuuttaa kaiken maailman hämy-blogeissa.Samaan aikaan, kun Suomessa kokeiltiin underground-(mitä ihmettä se ikinä tarkoittaakaan)performansseja Sperm-orkesterin tahdissa tai horjuvaa pillinpuhaltelua Those Lovely Hula Handsin tapaan, Ruotsissa oltiin edelleen askeleen edellä.
Yhtye syntyi jo silloin legendoiksi muodostuneiden International Harvesterin ja Pärson Soundin jäänteille. Edellämainitutkin yhtyeet perustuivat jamittelulle, jota jatkettiin TGS:ssäkin.
Bändi kierteli aluksi tarkoituksella Ruotsin pienimpiä kaupunkeja tuoden mukanaan valo-shown, transsimaisen performanssin ja kovan äänentoiston. Yhtye ansaitsi pian esityksillään vankan kulttisuosion. Itse musiikki piti sisällään folkkia, yhteislaulua, rytmin hakkaamista ja äänekästä kitarajamittelua Velvet Undergroundin tyyliin. Ei niiden kitaroiden tarvitse olla ihan vireessä!
Yhtyeen ensilevy pitää sisällään kaksi sähköistä uudelleen luentaa aikansa rock-klassikoista; All Along the Watchtower ja Satisfaction. Ne saavatkin kyytiä kumeaäänisillä kitaroilla. Harva yhtye saa tälläisiin biiseihin omaa eloa, mutta TGS onnistuu venyttämään ne kohtalaisen hienoiksi jameiksi. Loput biisit ovat melkein bändin omaa käsialaa. Ensin sähköinen jami kansanvalssista, sitten live-hoilotuksia. Itseasiassa kaikki muut levyt, jotka olen bändiltä kuullut ovat olleet konserttiäänitteitä. Sellaisia puoli-improttuja esityksiä Circlen tyyliin. Lehtisalo tiettävästi fanittaakin TGS:a.
TGS on ja ei ole musiikillisesti täydellistä tavaraa, mutta jollain tapaa kääntää homman voitokseen. Mieleen tulee kieltämättä aikansa saksalainen vastine Amon Düül ja Amon Düül II.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti