Apumiehet palaavat jälleen rumpalien, noiden suuren maailman basisti-vitsien kohteen pariin.Syynä Keith Moonin kirjoituksen aiheena voinee pitää viime lauantaisen mainion Anvil-dokkarin jälkeen tullutta klassikkoa Spinal Tapia. Hauskimmat vitsithän sisältävät aina ikävän ripauksen totta?
Musiikillisesti Keith Moonista ei voida pahalla tahdollakaan puhua apumiehenä. Sen verran jäljittelemättömästi hän paiskoi rumpujaan ja oli yksi tärkeimmistä elementeistä eräässä englantilaisessa työväenluokkaisessa orkesterissa. Yhtyeen kemiaa on jossain kuvailtu näinkin runollisesti; Kitaristi Townshend ja basisti Entwistle olivat kutomapuikot ja Keith Moon se (Kaoottinen ja sotkuinen) lankakerä.
Lopetetaan nyt kuitenkin paskanjauhanta musiikista ja siirrytään sinne mielenkiintoisemmalle puolelle, eli miehen sekoiluun lavalla ja etenkin sen ulkopuolella. Spinal Tapin jutut räjähtävästä rumpalista eivät nimittäin tässä tapauksessa ole mikään vitsi.
Keith Moonin psyykettä ei tiettävästi diagnosoitu hänen elinaikanaan, mutta kuoleman jälkeen hänen harteilleen on istutettu mitä moninaisimpia käytöshäiriöitä. Kaiken kuuleman perusteella hänellä varmasti oli erittäin paha ylivilkkaus, mitä hän buustasi koko uransa läpi viinalla ja kemikaaleilla plussasta miinukseen. Tämä johti lopulta hänen kuolemaansa vain 32-vuotiaana. Mutta sitä ennen ehti tapahtua PALJON.
Nimittäin aika moni legenda ja klisee rockbändien sekoilusta on peräisin juuri tältä mieheltä.
Moon saa muun muassa kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen rock-starba, joka on heittänyt sen television ikkunasta hotellin kymmenennestä kerroksesta. Synttäreillään vuonna 1967 kaiken muun sekoilun (ruokasota!) päätteeksi hän upotti limousinen (merkiltään kuulemma Lincoln) hotellin uima-altaaseen.
Sekoilujen ja tuhoamisen kokonaiskuluiksi koko uran varrelta on arvioitu noin 500 000 dollaria pelkästään vessan räjäyttämisten osalta. Luitte oikein; vessan räjäyttämisten. Tämä oli Moonin suurimpia hupeja, jota hän suoritti jopa dynamiittipanoksilla. Tavallisempi jekku oli kuitenkin pistää voimakas paukku menemään pöntön vedolla ja losauttaa koko talon vessojen sisällykset kylppärinlattialle. Pojat ovat poikia! Moonin avustajalla oli muuten eräässä vaiheessa mukanaan setelilaatikko, josta jaettiin yleisesti rahaa pikavahingonkorvauksina..
Tästä kaikesta oli luonnollisesti seurauksena, että Moon ja yhtye saivat porttikiellon lähes kaikkiin suurimpiin hotelliketjuun. Eräs anekdootti kertoo Moonin huudattaneen upouutta ghettoblasteriaan hotellin aulassa, jolloin portieeri oli ystävällisesti kehoittanut häntä vähän hiljentämään. Tähän Moon oli vastannut kohteliaasti pyytämällä portieerin mukaansa huoneeseensa, jossa halusi näyttää tälle jotain. Huoneeseen päästyään hän räjäytti siellä voimakkaan savupommin ja pisti infernaalisen metelin pystyyn. TÄSSÄ SULLE METELIÄ!1!1
Koreaan ja näyttävään pukeutumiseen mieltynyt Moon pukeutui myös mielellään erikoisiin asusteisiin, joista suosikki oli gangsteri-puku. Vähemmän tyylikästä makua osoitti ehkä meneminen lontoolaiseen juutalaisten pitämään ruokaravintolaan natsiunivormussa.
Köyhistä lähtökohdista ponnistanut Moon innostui myös rahan alkaessa tulvimaan ikkunoista loistoautoista, joita hankittiin talliin Rolls Roycesta mitä erikoisimpiin 30-luvun autoihin ja ilmatyynyaluksiin. Mainitsinko muuten, ettei Keith Moonilla ollut virallista ajokorttia?
Moon oli tuttu näky miltei jokaisessa rock-tähtien juopottelujuhlassa ja järjesti varmasti ohjelmanumeron jos toisenkin. Alice Cooper, joka itsekin kuului kuuluisaan 'Hollywood Vampires' juopottelukerhoon muistelee Moonia lempinimellä 'The Puck of Rock'n Roll'. Toinen holtiton rumpali Robert Wyatt (joka itse halvaantui hypättyään kännissä kolmannen kerroksen ikkunan läpi) kertoo Moonin opettaneen hänelle, kuinka puolessa tunnissa juodaan taju täysin kankaalle.
Terveydelle vieläkin haitallisempia tapahtumia oli.
Eräissä juhlissa Moon hyppäsi sekaisessa tilassa uima-altaaseen, jossa ei ollut vettä. Leegot sisään ja pikaisesti hammasklinikalle, mistä palattuaan juhlat taas jatkuivat. Vähemmän mukava tapahtuma oli vuonna 1970, kun Moon peruutti limousiinillaan roudarin kuoliaaksi. Sekoiluistaan huolimatta Moon ei ollut kuitenkaan mikään paatunut pahantekijä, vaan kovinkin herkkä ihminen. Muunmuassa tämä auto-episodi vaivasi häntä monia vuosia pahasti. Ja sitä piti tietysti lääkitä.
Hänen myöhempi elämänkumppaninsa, entinen malli Annette Walter-Lax kertoo Moonin kuitenkin olleen mr Hydemäinen hahmo. Hän sai kumppaneilleen rajuja henkisiä tai fyysisiä väkivallan purkauksia, mikä ei liene kenellekään yllätys. Eikä sekään, että näihin aikoihin hänen aamiaisensa koostui pullolisesta shampanjaa, konjakkia ja kasasta amfetamiinia.
Päihdesekoilun kulminoitumisena voitaneen pitää yhtyeen surullisen kuuluisaa San Fransiscon keikkaa vuodelta 1973. Keikan aikana Keith Moon tippui kaksi kertaa kesken setin. Toisella kerralla Townshend kysyi yleisöltä löytyykö ketään hyvää rumpalia jolloin yleisön joukosta nousi Scot Halpin(1954-2008) ja soitti kolme biisiä. Hieno 15 minuuttinen kuuluisuutta! Viimein hevosten nukutuslääkettä ja viinaa nauttinut rumpali pysyi tajuissaan ja soitti keikan kunnialla loppuun.
Keith Moon kuoli 6. syyskuuta 1978 vain kaksi viikkoa 'Who Are You' levyn julkaisun jälkeen Harry Nilssonin asunnossa yliannostukseen alkoholia ja mielialalääkkeitä.
Samaan aikaan oli jo ehtinyt syntyä uusi sukupolvi räävittömiä sekoilijoita. Televisiot lentelivät hotellien ikkunoista ja rumpalit räjähtivät Japanin kiertueilla.
Tässä ihan pikkasen siitä musiikistakin; Keith Moon näyttää taitojaan soittaessa klikin päälle.
1 kommentti:
Pidän hänen tyylistään!
Lähetä kommentti