Steel Mammothin uusin levy 'Nuclear Ritual' oli kirjoituksen kohteena puolisen vuotta sitten. Sen kansi on ehkäpä kuvaavampi, kuin tämän edeltäjänsä, joka paljastuu nopealla vilkaisulla Ville Pirisen käsialaksi. Pirinen on myös yhtyeen vokalisti, vaikka koko porukka kätkeytyykin pseudonyymien taakse.
Musiikillisesti Steel Mammothissa on kuvastostaan huolimatta kyse enemmän southern-rockista esiheviblues-maustein (Budgie).
Vokaalit vedetään tankerolla ja tekstien tahallisesta 80-luvun lopun Games Workshopin pelinkansista huolimatta mieleen tulee vahvasti pari pohjoisen maakuntien juurevaa rokkibändiä; Jolly Jumpers ja 22-pistepirkko. Niille löytynee selityksenä jonkun pseudonyymin taakse piiloutuva Anssi Kasitonni juurevine riffeineen.
Verrattuna uudenpaan 'Nuclear Ritualiin' tämä levy tuntuu jopa tarttuvammalta. Harva bändi voi vetää tankerolla laineja tyyliin 'Heavy Metal Poser Barbarians Serving the Black Gold Tyrant' tai 'Rockin Behind the Enemy Lines' kuulostaen helvetin hienolta.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti