Pseudonyymien taakse piiloutuvat ainakin Ville Pirinen, Jussi Lehtisalo ja Anssi 8000. Hiekkakuoppa-Mad Maxista kertovien kansien sisällä on heviin viittaava kömpelehköä boogieta (luonnollisesti) vielä tankerolla laulettuna. Ja sanoitukset ovat post-apokalyptista elämää suurempia.
Yhden ennakkobiisin perusteella odotin, että tämä on niitä Lehtisalon vähän huonompia projekteja, mutta levy yllätti. Tai siis tämähän rokkaa tällä omalla kömpelöllä ja pompöösilla tavalla (levylle on jätetty muutama suoranainen soittomokakin). Vähän niinkuin muinaiset suomi-hevin pioneerit. Ydinbarbaarien kamaa.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti