Koska juuri edesmennyt Ronnie James Dio ei saanut R.I.P kirjoitusta, otetaan miehen levy.Vaikka yhtye olikin Richie Blackmoren, Rising on Dion ja rumpali Cozy Powellin voimannäyte. Ja kyllähän Tony Careyn soittamat monosynaliidit asettivat merkkipaalun kaikille hevikosketin tilutteluille.
Jo aloitusbiisi Tarot Womanin avaruussyna-intro nostaa ihon kananlihalle. Ja miten Powell lähtee fillin jälkeen takomaan sen kompin.. Tätä kuuntelee yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen mieluummin, kuin vesitettyjä 'power-metal' seuraajia.
Tämän edeltäjä, eikä tämän jälkeisetkään Rainbow-albumit ole oikein jytisseet. Bändihän vesittyi Dion jälkeen enemmän ja enemmän ja toimi lopussa huonosta luonteestaan tunnetun Blackmoren kiukuttelukenttänä. Dio sen sijaan pamautti Rainbow:n jälkeen Black Sabbathin kanssa klassikon Heaven and Hellin. Mob Rulesista ei ole muistikuvaa, pitää tsekata. Dion soolotuotanto ei sen sijaan ole ihan kolahtanut. Joka tapauksessa jos miehen varsi oli lyhyt, kajareista tuleva ääni ja karisma olivat jättiläismäiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti