Levyhyllyssä voidaan helposti hypätä Rainbowsta ranskalaiseen elektroon tai houseen. Daft Punkin kohdalla tosin matka ei ole pitkä, etenkään uusimman 'Human After All' levyn kohdalla.
Verkkaalleen levyttävä ja futuristissa naamioissa esiintyvä Daft Punk tunnetaan jonkinnäköisenä edelläkävijänä verkon ja musiikin yhdistäjänä. Heidän konseptitaiteensa on myös malliesimerkki jokaisen graafikon vieläkin kuolaamasta 'future/retro'-tyylistä.
Tätä (teema?)levyä varten kaksikko palkkasi lapsuuden suosikkinsa Leiji Matsumoton tekemään piirroselokuvan levyä varten. Leffaa en ole nähnyt, mutta tyyliltään se muistuttaa niitä 70-80-luvun taitteen avaruus-animeja, joita ranskalainen maailma kopioi esim. 'Olipa kerran avaruus' piirrossarjaan.
Ala-asteelta toisensa tunteneet kaverukset Guy-Manuel de Homem-Christo ja Thomas Bangalter olivat tyypillisiä Easy Rider/Velvet Undergroundia diggaavia teinejä. Heidän musiikillinen innostuksensa osui ensin äänekkääseen rokkiin (Stooges, Mc5 jne.), mikä kuuluukin selvästi yhtyeen musiikissa. Eritoten uusimmalla levyllä.
Vanha englantilainen viisaus on kuitenkin, etteivät ranskalaiset osaa soittaa rokkia, joten Daft Punkin on tehnyt järkevän päätöksen yhdistelemällä näitä elementtejä tunnelmalliseen rytmimusiikkiin, jonka perinteet maassa ovat tunnetusti vahvemmat.
Discovery on siis hyvä levy, jossa koneilla ja sampleilla on kasattu viihdyttävä ja iskevä michael-jackson-euro-house-disko-levy. Tämä on aikanaan täyttänyt varmasti tanssilattian. Ja miksei vieläkin?
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
1 kommentti:
Ehdoton klassikko. Tuo viittaamasi Interstella 5555 on tosiaan ihan katsomisen arvoinen animaatio – juonellisesti ei mitenkään kummoinen, mutta soundtrack kuljettaa melkoisen mukavasti.
Lähetä kommentti