Sain tämän vaikeasti löydettävän kirjan onnellisen sattuman kautta lainaksi kaverilta. Kyseessä on vuonna 1986 julkaistu teos, jossa Mauri Antero Numminen vierailee yksin tai seuralaisen kanssa 185 kunnassa ja 350 eri keskiolutbaarissa.Tänään tämä alkoholi- ja kulttuuripoliittinen teos tuntuu absurdilta, kun nykyisin keskustellaan lähinnä siitä milloin viinit saapuvat ruokakauppoihin. Keskioluen myynti oli kuitenkin kielletty monessa Suomen kunnassa. Nämä kunnat olivat luonnollisesti pääosin Suomen 'raamattuvyöhykkeellä' ja Lapissa. Mutta silti!
Baarien mies on kunnian- tai huomionosoitus niille pipo päässään istuville velikullille ja jutuniskijöille, joita Suomen kaljakuppilat vieläkin ovat täynnä. Vai ovatko?
Nummisen astuessa ovesta sisään soi jukeboksista yleensä Baddingin 'Laivat' ja tupakansavu on niin sakeaa, ettei erota juoko kahviaan mustana vai maidolla. Kaikki kuusi asiakasta istuvat eri pöydissä ja katsovat eri suuntiin.
Pääosassa ovat siis baarissa istujien lyhyet jutut omasta elämästään, muistelot Nummisen tai seuralaisen (usein Pedro Hietanen) nuoruudesta tai ihan vain kaljan pummaaminen kirjoittajalta. Kaikkeen tähän Numminen suhtautuu toverillisesti.
Yksi kirjan hauskoista piirteistä on Nummisen tyyli kirjoittaa itsestään kuten Julius Ceasar, eli kolmannessa persoonassa. Tämä tuo paikkoihin ja tarinoihin omaa etäisyyttä ja absurdiuttakin.
Vähän samalla tavalla kuin Kaurismäen 'Arvottomat'-elokuvan kadonneessa Suomessa (myös Rauli Badding Somerjoki laulaa siinä) suurin osa kirjan kuppiloista on nykyisin purettu, suljettu tai vain muuten pilattu.
Toivottavasti tämä kulttuuriteos saa joskus kolmannen painoksensa, tai Teemalta lähetetään kirjasta tehty televisio-ohjelma uusintana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti