Yhtyeen julkaisutahdin ollessa kolme levyä vuodessa, maailmaa siunataan monilla erilaisilla Circle-kokemuksilla. Varjopuolena tuolla tahdilla tulee myös aika paljon välilevyjä. Esim. Hollywood ei pudonnut yhtään. Tai oikeammin voisi sanoa, että Circle tekee kehämäisesti (!!!!!) sitä samaa albumia koko ajan.
Levyn kansitarrassa yhtye tituleerataan Suomen speed-kraut pioneereiksi. Sisäkansissa yhtye taas hämää kuulijoita pseudonyymeillä. Hardcore-levyiltä lainataan musiikin lisäksi myös levynkansi-estetiikkaa.
Tunnelmallisella saksa-suhinalla alkava Panic poikkeaa jonkin verran muista yhtyeen levyistä. Nimittäin rauhallisen syntikka-alun jälkeiseillä puolentoista minuutin punk-paahdoilla taitaa laulaa kitaristi Janne Westerlund.
Kaahauksen päälle on vähän liimatun oloisesti soitettu elektronista rutinaa. Levy päättyy taas Tangerine Dream tyyliseen kymmenen minuuttiseen syntikka-arpeggioon.
Ei parhaita, muttei mitäänsanomattomimpiakaan Circle-levyjä.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti