Tämä levytys kantaa varmasti useampaa muuta albumia raskaampaa populaari-historian painolastia.Vaikka eräällä Beach Boysin levyllä on Charles Mansonin kappale, se ei silti langeta samanlaista synkkää varjoa levyn päälle, kuin tämän soundtrackin kyseenalainen maine.
Bobby Beausoleil oli los angeleslainen muusikko, joka pyöri jo varhain kaupungin folk- ja rock-skenessä. Hän oli Grass Roots-yhtyeen jäsen, josta kehkeytyi pian psykedeelisen vaudeville-punkin mestari Love. Beausoleil sai kuitenkin lähteä bändistä hermoromahduksensa jälkeen, eikä ole mukana yhtyeen levytyksillä.
Beausoleil myös näytteli ja hän lähti kulttiohjaaja Kenneth Angerin matkaan tämän uuteen elokuvaan. Muun muassa Scorpio Rising elokuvastaan 'tunnettu' ohjaaja kuvasi satanismista kertovaa elokuvaansa vuoden ajan 66-67. Elokuvan teko loppui kuitenkin kuin seinään. Angerin mukaan Beausoleil varasti tältä filminauhat. Beausoleilin mukaan taas Anger tuhlasi filmin rahoituksen omiin taskuihinsa.
Anger kaivoi filmin taas muutaman vuoden päästä naftaliinista, jolloin mukana olivat muun muassa Marianne Faithfull ja Mick Jaggerin veli Chris Jagger. Filmin musiikkiraidan oli tarkoitus tehdä Led Zeppelinin Jimmy Page, joka oli tässä vaiheessa enemmän tai vähemmän avoimesti satanisti.
Beausoloeilille oli kuitenkin tässä vaiheessa tapahtunut paljon. Hän oli liittynyt Charles Mansonin perheeseen ja istui Gary Hinmanin murhasta elinkautiseksi muutettua kuolemantuomiotaan.
Elokuvan toinenkaan tuotantokerta ei ollut kivuton. Valmista kamaa saatiin vasta 70-luvun lopussa. Myös soundtrackin kohdalla oli ongelmia. Liekö syynä kirous, Jimmy Pagen heroiiniriippuvuus vai taloudelliset erimielisyydet; soundtrack ei valmistunut millään. Tästä syystä Anger lähestyi elokuvassa alunperin näytellyttä Beausoleilia musiikkiraidan tiimoilta.
Beausoleil ääntitti pääosan elokuvan musiikista vankilassa, jonka jälkeen siihen tehtiin vielä muutaman muusikon toimesta päällekkäisäänityksiä. Ehkä tärkeimpänä kaiutettu Rhodes-piano. Beausoleilin kaikuboksien kautta soittama kitara kuulostaa aika paljon 70-luvun saksalaiselta tavaralta. Ash Ra Tempel, Agitation Free ynnä muut eivät fiilikseltään ole erityisen kaukana. Välillä ääneen pääsevät vielä esoteeriset syntetisaattorit. Elokuvan unimainen musiikki on lempeää ja samalla pahaenteistä. Phasereita ja kaikulootia ei ole säästelty.
Vankilaan kaikki ulkopuolinen vaikute saapuu tietysti hitaammin. Tiettävästi 1979 äänitetty levy olisi hyvinkin tehdä viitisen vuotta aikaisemmin Länsi-Saksassa. Tämä on ulkomusiikillisista taustoistaan huolimatta ihan pätevä levy.
Bobby Beausoleil istuu edelleen elinkautistaan. On julkaissut kaksi muutakin levyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti