Jorma Kaukonen - Quah 1974

Kuten nimestä helposti päättelee, Jorma Kaukonen omaa suomalaisia sukujuuria. 'Electric Jorma' oli yksi San Franciscon skenen tunnustetuimpia psykedeliakitaristeja. Jefferson Airplanen aikana yhtyeen laulunkirjoitusvastuu ei ollut hänen käsissään, mutta hänen kitaroinnin vaikutus bändin alkupään soundiin on kiistaton. Kokeeksi voi ottaa 'White Rabbitin' bolerosoolon, tai vaikka toisen hitin 'Somebody to Loven' sustainin käytön.

Jorma Ludwik Kaukonen syntyi vuonna 1940 Washington DC:ssä. Hän vietti vuosia lapsuudestaan Filippiineillä, mutta palattuaan pääkaupunkiin hän perusti lukiobändin toisen paikallisen Jack Casadyn kanssa. Kaksikko lähti samaa matkaa opiskelemaan San Fransiscoon, jossa ajautuivat perustamaan Jefferson Airplanen. Tätä ennen Kaukonen oli kuitenkin folk-piirien puristisoittaja. Hän muunmuassa säesti 60-luvun alussa toista muualta tullutta puristia; Janis Joplinia.

Airplane hajosi kahteen leiriin, joista toinen jatkoi AOR-pöhönä nimellä Jefferson Starship. Casady ja Kaukonen perustivat perinteisempää blues-rokkia soittavan trion Hot Tuna (alunperin Hot Shit), joka nautti koko olemassa olonsa ajan pikkusuosiota.

Quah on Kaukosen ensimmäinen soololevy, joka äänitettiin alunperin vuonna 1973. Tuottajana toimi tietenkin uskollinen Casady.
Levyn oli alunperin tarkoitus olla splitti, missä toisella puolella oli Kaukosen laulut ja laulamat kappaleet. Kakkospuolen piti tulla Tom Hobsonin laulamaksi, mutta levy-yhtiö jänisti ja Hobsonin osuus kutistui parin kappaleen laulamiseen.

Biisit ovat osittain tradeja, osittain Kaukosen omia. Levyn juttu on ehdottomasti Kaukonen näppäilemällä soittama akustinen kitara. Näppärästi vetää, vaikka ihan Nick Draken eeppisyyteen ei päästäkään. Tosin musiikkikin on sellaista, mitä nykyään taidettaisiin kutsua americanaksi. Etenkin kakkospuoli kulkee voimakkaan purismin pannassa. Ykköspuolella kappaleiden taustalle on lisätty vielä eeppisiä orkestraatioita. Levyn avaava avioerokappale 'Genesis' taustalta nousevine jousineen saa aina miltei tipan linssiin.

Vielä riisutumpana kuin Nick Draken tuotanto, Quah on hieno esimerkki siitä, ettei musiikki tarvitse välttämättä kokopitkänä levyllisenäkään kuin kitaran, äänen ja kappaleet.

Ps. Helposti ei tule mieleen yhtä karmeaa levynkantta. Samaa mieltä oli myös Grunt Records, joka korvasi vuoden 1980 uudelleenjulkaisussa 'lintukannen' levyn sisäkansissa olleella Jorman kuvalla.