Patti Smith Groupin levyistä debyytti ja tätä seurannut 'Easter' ovat olleet aina kriitikkojen ja ostavan yleisön suosikkeja, mutta ei anneta sen haitata menoa.Oma suhteeni artistin tähän aikaan on ollut setäni levyhylly, josta löytyivät sekä tämä, että Easter. Ymmärsin pikkupoikana jo Easterin anthemimaiset kappaleet 'Rock'n Roll Niggeristä' 'Ghost Danceen' ja 'Because the Nightiin'. Mutta silti, tämä oli ensimmäinen levy, jonka 14+ vuotias pikkupoika kuuli tältä artistilta.
Minulla on aina ollut tietty allergia uuden aallon reggaeta ja skata kohtaan, mutta Radio Ethiopia on ohittanut nämä puolustusmekanismit sisäkentän kautta.
Levyä voi nimittäin kuvailla Patti Smithin 'reggae'-levyksi. Tämä ei ole koko totuus, sillä huolimatta monen kappaleen selkeästä jamaika/new york-poljennosta yksi levyn aspekteista on Patti Smithin ihailema MC5, jonka sähköinen free-jazz/noise soundimaailma on selvästi havaittavissa levyn nimibiisistä ja 'Abyssiniassa'.
Levyn uuden aallon reaggea ja meteli toimivat edelleenkin. Aseista riisuvasti. Ja tietenkin vinyyliversion sisäkansi 'Vive la anarchie' sisäpusseineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti