Los Angelesilaisista ulosotto/perintämiehistä kertova 'Repo Man' on varmasti monelle tuttu pätkä.
Kulttiohjaaja Alex Cox keräsi elokuvaansa samalla tapaa aikansa punk-kuvastoa ja ihmisiä, kuin Ridley Scott oli tehnyt vähän aikaisemmin Blade Runneriinsa. Scottin kuvastosta syntyi 80-luvun cyperpunk, Coxin elokuvasta taas jäi.. no paahteinen ja ruma Los Angeles pölyisine parkkikenttineen ja klubeineen.
Ja olihan myös tässä elokuvassa hivenen sci-fi-aineksia..
Elokuva on ollut älyttömyytensä lisäksi kulttimaineessa juuri soundtrackinsa takia. Musiikkiraidalle kerättiin länsirannikon hc:ta ja punkkia. Nimibiisin esittää tuon ajan punkin kummisetä Iggy Pop, joka oli tuolloin ankarassa fame-huntingissa. James Osterbergia mahtoi harmittaa, ettei leffasta nyt mitään blockbusteria tullut. Mutta ihan hauska kulttileffa.
Musiikkiraidan esitykset ovat sitä länsirannikon jälkipunkkia, joka venytteli vielä mukavasti seiniään kaikkiin suuntiin. Cameo-roolin punk-klubin bändinäkin tehnyt Circle Jerks esittää toisena biisinään hyvin paljon Mellow Goldin aikaista Beckiä muistuttavan akustisen ja rumpukoneen säestämän balladin 'When The Shit Hits The Fan'. Levyltä löytyy muun muassa hardcorea, chico-punkkia, hardcoreen kallellaan olevan Suicidal Tendenciesin klassikko 'Institutianlized' ja levyn päättää vielä The Plugzien suorastaan HÄMY Morriconeilu 'Reel Ten' kaikukitaroineen ja nauhakuoroineen.
'Ihan kiva' leffa ja pätevä musiikkikokoelma.
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti