Suurta suosiota viimevuosina saavuttanut vanhojen albumiklassikoiden läpisoitto on saapunut hardcorenkin pariin.Homma on tietysti enemmän tai vähemmän tsoukilla, sillä esimerkiksi Terveitten käsien nimikko-'albumi' koostuu noin minuutin rykäisyistä.
Appendix ei kiinnostanut ja kaukopartiomme saapui keikkapaikalle sen jo soitettua settinsä. Paikalla olijoiden suullisen kertomuksen mukaan emme menettäneet mitään ja yhtye oli kuulemma suoraan sanoen käppänen.
Ensimmäinen nähty bändi illan neljästä esiintyjästä oli Riistetyt. Bändi soitti käsittääkseni 'Valtion vankila'-albumin plus muutaman uuden biisin. Riistettyjen takavuosien tuotannosta on tullut oma suosikkini genressä, joten odotukset olivat ehkä hivenen kovemmat, kuin bändin kunto. Riistettyjen setti oli ihan ookoo, mutta ehkä äänellisesti himpun verran liikaa metalliin kallellaan. Lisäksi keikkaa 'vaivasi' sama, kuin koko iltaa; mielestäni hossea ei pidä voida kuunnella ilman korvatulppia. Tylympi äänenvoimakkuus olisi saattanut pistää lisää potkua.
J.M.K.E:tä odotti pelonsekaisin tuntein. Yhtye ei sitä yhtä kuriositeettibiisiä lukuunottamatta ole merkinnyt juurikaan, toisin kuin monelle paikalla olleelle etelä-Helsingin (Tallinnan) entiselle ja nykyiselle virolaispunkkarille, joita aiemmista epäilyksistäni huolimatta näyttää edelleen olevan olemassa! Kaikki eivät siis ole omasta Audista unelmoivia raksamiehiä.
Vilu Tammi oli ottanut vähän ikää ja kokoa, mutta yllätykseksi kahden varamiehen näköisen jannun taustaryhmä artistin kanssa soitti puhtaimman illan 'Albumikokonaisuus' konseptikeikan. Ehkä hommaa auttoi se, että 'Külmale maale' on ihan oikeasti albumikokonaisuus? Basistille lisäpisteet homman kasassa pidosta. Vilun jutustelu biisien välissä oli sympaattista. Pari lisäbiisiä ja setti oli ohi.
Illan päätti itseoikeutetusti Terveet kädet. TK:llä oli tietysti sama juttu, kuin illan muillakin bändeillä; solisti on ainoa alkuperäisjäsen ja muut nuorempia, tai toisista bändeistä haalittuja jannuja. Lavakarisma on syntymälahja ja tämän Läjä Äijälä hanskaa. Nimestään huolimatta häntä ei myöskään vaivannut niin sanottu äijääntyminen eli rasvan kertyminen vatsan seutuville.
Teekoon setti oli siis niitä puolen minuutin kohkausbiisejä, joihin Äijälä huusi sekaan. Lyriikoistahan ei saanut mitään selvää. Bändin kitaristi veti hienoja 'hardcore-sooloja' ja yhtyeestä paistoi muutenkin, että keikkaa tehdään. Lavalla taisi setin lopussa vierailla alkuperäinen kitaristikin haahuilemassa mikin kanssa. Puurotykityksestä kertoo jotain se, että kaverini kysyi "Eikö ne soittanutkaan Tornion kevättä?" pari biisiä Tornion kevään jälkeen (juu juu, ei kuulunut Terveet kädet-albumille, mutta jokainen bändi veti ylimääräisiä biisejä, että setti saatiin riittämään)..
Keikan yleisö oli kolmijakoista; itseä yli kymmenen vuotta vanhempia entisiä trüü-hc tyyppejä, oman ikäisiäni keski-ikäistyviä wannabe-diggailijoita ja sitten niitä pikkupunkkeja, jotka eivät vielä päässeet edes anniskelualueelle. Tästä porukasta löytyivät ne illan ainoat keesipäät ja mosh.. tai mikälie pittajaat. Oletan, että Nosturissa oli samaan aikaan miltei koko genren helsinkiläis- ja vähän kauempaakin tullut yleisö.
Keikan jälkeen naispuolinen seurueemme jäsen pyysi ja sai Riistettyjen Lazze/Laterilta nimmarit. Mutta ei saanut valitettavasti Vivian Bardotin nimmareita, vaikka yrittikin vienosti johdatella.
* Jouduin käyttämään Samin ottamaa kuvaa, koska oma kännykkä lepäsi narikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti