Digital Leather on arizonalaisen Shawn Foreen yhden miehen yhtye. Välillä ihmettelen, miksei tämä ole suositumpi cousteau-pipojen keskuudessa, mutta sitten tulee mieleen, että ironiset lasit saattavat mennä vähän liian huuruun.Digital Leather on eeppisistä hetkistään huolimatta tajuttoman tympeää ja ankeaa musaa ilman mitään tahallista huumoria tai ironian pilkahdusta. Se kuulostaa tavallaan suoraan masentuneen ja ihmisvihaisen avohoitopotilaan tekemältä kamalta. Sellaista kemiallista synapunk-discoa jota voitaisiin soittaa jonkun Raamattuvyöhykkeen peräkylän piilohomoluolassa. Savuisen luolan äijät machoilevat pulveritöllit nenänpielessä ja vetävät pihalla sen hetkistä 'kumppaniaan' miehekkästi turpaan.
Jotain kertonee levyn piirretty kansi, jossa vihreän paskakasan luukulle jonottaa sarja ilvettäviä ja vittumaisia olentoja.
Shawn Foreen musiikkiin ei siis kuulu romanttinen rakkaus, mutta miehellä oli pitkä levytystauko sillä edellinen levy ilmestyi 2009. Syynä tähän oli Foreen ystävän ja suojelijan Jay Retardin kuolema. Näitä teemoja käsitellään tälläkin levyllä, mutta artistin itsensä mukaan kuvitteellisten hahmojen kautta.
Musiikillisesti Digital Leather on aina jollain tapaa kiehtonut. Foreella on silmää kappaleille ja melodioillekin, jotka paukutetaan laulun päälle kiivaalla rumpukoneella, surisevalla syntikalla ja voimasoinnuilla. Tällä levyllä kitarakaan ei ole ihan puhtaasti vireessä, mutta ei haittaa menoa. Periaatteessa jos Ramonesilla olisi ollut synat, musiikki olisi saattanut olla tälläistä. Periaatteessa. Näennäisen melodisuuden rinnalla lauletaan kuitenkin 'The Man With No Emotion' tyylisiä kappaleita ja viestejä.
Foree äänitti levyn demoja asuessaan Berliinissä ja nauhoitti levyn yksin himassaan nauhurille. Mistään hifistelystä ei ole kyse. Levyä vaivaa kuitenkin sama, kuin muitakin miehen levyjä; hyvistä biiseistä huolimatta levy on kuultu siinä viidennen kappaleen kohdalla. No, ne ovat hyvät viisi kappaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti