.. Mutta tanssii.Jutun avauskuvana käytetty Jerry Velezin kuva Woodstockin festivaaleilta ei tietenkään anna ihan täyttä kunniaa tyypille, joka soitti ihan ammatikseenkin perkussioita. Silti yksi Jimi maanantaiaamun setin visuaalisesti mieleenpainuneimpia hetkiä on Velezin tutkalla, mutta myös täysin fiiliksissä vetämä perkussionsoitto/fiilistely yhtyeen tärkeimmällä keikalla. 'Gypsy Sun & The Rainbows' oli vain neljä keikkaa soittanut kokoonpano Jimin etsiessä itseään ja bändin muotoa. Soittajat olivat hyviä, mutta Velez kumppaneineen nousi lavalle vain yhteistä kaksi harjoitusta takanaan. Velez löytyi new yorkilaisen klubin lavalta, josta hänet paiskattiin ikonosoituneen festarin ja setin lavalle.
Joka tapauksessa Velezin ylikierroksilla käynyt heiluminen vaikutti varmasti Jimin ja kumppaneiden fiilikseen ja esiintymiseen, nostaen keikan yhdeksi legendaarisimmista seteistä ikinä. Äänityksessä Velezin perkat ovat täysin poissa. Joku väitti, etteivät ne kuuluneet myöskään PA:sta. Lavalla ne varmasti kuuluivat. Jäljelle jäi vain hänen heiluminen filmimateriaalilla.
Go-go tytöt olivat 60-luvun puolessa välissä hetken aikaa tärkeä elementti vauhdikkaan rokin esittämisessä. Myöhemmin tanssimusiikin ja klubien kohdalla puhuttiin esitanssijoista. Parhaimmillaan asettelu nosti musiikin lisänousuun. Tässä Danny näyttää Koivistolaisten sisarusten kanssa mallia kotoisista go-go-tytöistä. Koivistolaisethan myöhemmin yrittivät useaankin otteeseen ottaa ihan mikinkin käteen.
Dannystä kuitenkin muutama askel toiseen suuntaan. Hawkwind oli 70-luvun alussa Englannin vastakulttuurin valonkantaja, mutta osui myös vahingossa hittiin. Go-go-tytöt olivat joutuneet epäsuosioon rokin 'aikuistuessa', mutta eivät sinänsä kadonneet, vaan muuttivat muotoa. Jättitissinen maaemoa muistuttava Lady Stacia oli tärkeä osa yhtyeen epäkorrektia lavashowta, jossa soittajat jumittivat instrumenttejaan samalla, kun Stacia tanssi maalattuna tai maalaamattomana luontoäidin asussa. Stacian vaikutus luettiin levynkansikrediitteihin asti ja hänen jättäessään yhtyeen 1975 vaikutukset eivät olleet pienet eivätkä korvattavissa.
Punk heitti go-go asenteen yleisön puolelle, mutta lavalle noussutta hetkuttajaa tai uhoajaa ei katsottu pitkään, vaan hän lensi tylysti pois. Myös laulusolistit joutuivat liikkumaan enemmän, eikä paikallaan pönöttävän staran taakse tarvittu vääntelehtijöitä. 80-luvulla kotoinen Agents toi go-go-tytöt hetkeksi takaisin, mutta konservoituna.
Homma ei kuitenkaan tähän loppunut, sillä rytmimusiikki ja paikallaan jäpittävä laulusolisti eivät ole hyvä yhdistelmä. Tämä vain on kosminen totuus. Tämän ymmärsivät myös Happy Mondaysin Ryderin veljekset. Yhtyeen tanssija Bez oli tärkeä lenkki yhtyeen lava'kemiaa' ja miksei levykemiaakin, sillä krediitteihin päässyt Bez käsittääkseni jorasi studiossakin. Bez nousikin yhtyeen toiseksi keulakuvaksi ja ihmettelyn aiheeksi. Legendan mukaan The Fall yhtye tarjosi Bezistä sievoisen summan puntia, mutta Mondays ei myynyt.Jotain kertonee, että comebackissä myös Bez kuului luonnollisesti yhtyeeseen.
Jos pitää Mondaysia jostain syystä laatumusiikkina, niin ei-laatumusiikin puolella tanssijatytöt olivat tuttuja läpi koko 90-luvun eurodancen. Yhtyeeseen kuului luonnollisena osana etninen, valkoinen tai sekä- että taustatanssijat, jotka kustannustehokkaasti usein myös 'lauloivat'. Nyttemmin ilmiö on hivenen hävinnyt, mutta ei vaadi selvännäkijän, tai edes selväpäisen kykyjä ennustaakseen niiden jossain vaiheessa taas palaavan. Etenkin kun kulutusmusiikkikin siirtyy olosuhteiden pakosta takaisin lavoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti