Doctors of Madness sai aikanaan paljon palstatilaa ja huomiota, mutta se lopullinen läpimurto jäi tekemättä ja yhtye häipyi takaoven takaoven taakse rokin historiassa. Bändi keikkaili ympäri Eurooppaa lavashownaan maskit naamalla, savut ja strobovalot.
Yhtye toimi vuosien 1974-78 välissä ennen hajoamistaan. Bändin jälkeen sen jäseniä oli mukana myöhemmissä vähemmän kuuluisuutta saaneissa kakkos-divarin jälki-punk yhtyeissä.
Kitaristi 'Kid Strange' perusti yhtyeen lontoolaisessa kellarissa. Hänen urbaaneihin ahdistuksiin ja neurooseihin perustuvaa musaa tulivat säestämään sellaiset herrat kuin 'Urban Blitz', 'Stoner' ja 'Peter DiLemma'. Kaikki päteviä, mutta etenkin Blitzin vimmainen efektien läpi soitettu viulu ja leadi-kitara olivat elementtejä, jotka alleviivasivat Strangen maanista laulua ja kappaleita. Välillä mellotron heittää mukaan omat huojuvat jousensa.
Doctors of Madnessin biisit ovat melodramaattisia ja rouheita. Parhaimmillaan juuri niin eeppisiä, kuin britti-glam pystyi olla. Mutta samaan aikaan aika punk. Enemmän kuitenkin Bowie ja Roxy nihilistisimmillään, kuin Sladen tai Glitterin kevyt kertosäekama. 'Figments of Emancipationin' tuottajaksi saatiin John Leckie, joka nosti monta muuta yhtyettä pinnalle. Hyvin tuotti tämänkin; soundit ja meno kohdillaan.
Bändi hajosi parin vuoden päästä miehistöongelmiin, mutta on aktivoitunut, tai siis Kid Strange on aktivoitunut ja kiertelee pubien nurkkia ja Japania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti