Hän puhui omasta vanhasta bändistä joka oli tuohon aikaan aktivoitunut uudelleen. Eli Kauneudesta & terveydestä, tai vanhanmallisesti KT:stä. He olivat juuri levyttäneet ja cd:tä oli tulossa seiskan lisäksi ulos. Ja jotta maailma olisi vielä pienempi, bändin laulaja Masa paljastui myöhemmin oman yhtyeemme kitaristin vanhaksi kaveriksi.
KT oli/on kokkolalaislähtöinen 80-luvun alun hc-bändi, jolla oli kyllä myös popimpikin puoli. 50/50 sanovat enemmän kuulleet. Nykyinen kitaristi oli alkuperäisjäsen, mutta muutti veke jo yhtyeen alkuaikana, eikä käsittääkseni soita vanhemmilla levytyksillä. Yhtye toimi aktiivisesti ainakin 90-luvun puoliväliin asti.
Tälläiset vanhenpien setien punk- ja hc-bändien uudelleenlämmittelyt jakaantuvat kahteen ryhmään; joko täyttä paskaa, tai sitten yllättävän hyvää. KT:n 'Paikallinen legenda' putoaa jälkimmäiseen kastiin. Mistään muniinpuhaltelusta ei todellakaan ole kyse, vaan pitkäsoitto täräyttää hämmentävän tiukkaa paahtoa, joka kuulostaa siltä, ettei soittimia ole missään vaiheessa edes laitettu naulaan.
Paikallinen legenda on tarinoidensa puolesta teema-'albumi' tyyppien nuoruusmuistoista. Hahmot ovat sikäli universaaleja, että voin itsekin rannikon pienessä teollisuuskaupungissa asuneena sanoa käsi sydämellä nähneeni ja kuulleeni jutut miltei samoista tyypeistä. Ratto ja Urkki-lehdet olivat vaihtuneet siinä vaiheessa Jalluun ja Erotiikan maailmaan, Irwin tipahtanut ja noussut uudestaan, mutta Sliipparit soivat silloinkin.
Jokaisesta tuollaisesta mestasta löytyy yksi tai kaksi betonilähiötä, joissa nämä entiset paikalliset legendat asuvat. Sisäkumi paistaa jo tukan alta, lupaava urheilu-ura on juotu jo kaksikymppisenä ja kaupungin kahdelle neekerille vittuillaan edelleenkin nakkikiskalla. Siellä voi asua myös pitkäaikaistyöttömyyden suohon vajonnut entinen hyvä kaverisi. Helvetti, tässähän tulee koti-ikävä!
Musiikillisesti levy pelittää hyvin. Hc/pop-kahtiajako ei ole niin jyrkkä, mutta vähemmän hengästyttäviäkin hetkiä löytyy. Kitaristi ei itse ollut tyytyväinen levyn soundipolitiikkaan, mutta omaan korvaani juuri puuroksi kompressoitu äänimassa on miltei musertava ja vain alleviivaa levyn paahtoa. Sitäpaitsi voihan sitä ajatella, että kunnon vanhan liiton hosseen kuuluukin jollain tapaa epäonnistunut tuotanto. En ole todennäköisesti edes yksin soundimielipiteeni kanssa. Masa on myös pätevä vokalisti ja omaa tärkeän avun; muistettavan äänen. Välillä mieleen toki hiipii se toinen TK.
Suosittelen siis ostamaan tämän cd:n jos tulee vastaan. Ei mikään turha dokumentti. Ainakin Combatista löytyy hyllystä. Ainoa harmi on, että yhtyeen aktiivitoiminta ei taida tällä hetkellä olla enää päällä parin tyypin muutettua takaisin sinne Pohjanmaalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti