Amon Düül (egyptiläinen aurinko, türkkilainen kuu) oli äärivasemmistolainen kommuuni 60-luvun lopun Münchenissä. He muodostivat bändin, ottivat lainaa laitteistoa varten ja hajosivat riidassa kahteen osaan. Samaan aikaan toimi siis Amon Düül ja Amon Düül II. Näistä jälkimmäinen on tunnetumpi ja yleisesti erittäin pidetty genrensä edustaja. Ensilevy Phallus Dei (suom. Jumalan kyrpä) on Yetin kanssa yleisesti suitsutettu 'teos'.Itse pidän enemmän tästä myöhemmästä tavarasta, joka ei nojaa ½-tunnin epämääräiseen jamitteluun ja haahuiluun. Täysin härskit laulusuoritukset ja biisit ovat silti edelleen messissä. Villiä kitarointia, VCS3:et mouruavat ja välillä Renate Knaupkin päästää äänensä 'valloilleen'. Omalla tavallaanhan Amon Düül II:en soittajat ovat aina olleet taitavia.
Viva la Trance kuulostaa siltä, että täysin totaalisen pihalla olleet ihmiset ovat yrittäneet soittaa mahdollisimman skarpin rakenteen ja melodian omaavia biisejä. Yhdistelmä on hauska ja hyvän kuuloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti