Jukka Tolosen 'Tolonen!' on tuttu jo ennestään. Ekalla soololevyllä mies keskittyi enemmän kitaranakitukseen, mutta sekin maistui. Tolosen akrobaattinen jazz-luritus yhdistettynä levyn näkkileipäsaundeihin on jännän kuuloinen.Tällä seuraavalla levyllä tuotanto on jo paksumpaa. Biisit ovat jaskaa, eivät progea. Välillä Tolonen keskittyy kitaran sijasta puhallinosuuksien sovittamiseen. Melodiat ovat miellyttäviä ja biisit osittain akustisia, joten levy on nykyään vielä helpommin lähestyttävä, kuin 70-luvun alussa. Tolosen kitarointia voisi kuvata notkeaksi ja Pöyry kumppaneineen piti yllä suomen jazz-kunniaa puolalaisten festareidenkin ulkopuolella.
Tolonen ja juuri edesmennyt Pohjola liikkuivat samanlaisilla vesillä. Soolouran musiikki oli kaiketi luokiteltavissa fuusio-jatsiksi pienillä progemausteilla, mutta kikkailun sijasta pääpaino oli ihan oikeasti kokonaisuudessa. Kyllä nämä kaikki pitää hommata. Enkä ihmettele, että miehen kataloogilla käydään raapimassa sampleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti