En ole hirveästi kallellaan doom-metalliin, mutta tämä Jex Thoth kolahtaa. Hevissähän on hirveän tärkeää erotella genret kaupunginosaa myöten (etelä-Göteborg-deathmetal), joten tämäkin on muistaakseni tägätty 'doom-rockiksi'. Jex Thoth on kuitenkin Californiasta, tarkemmin San Franciscosta.
Stoneria kohti nojataan, mutta bändin erottaa ketjulompakko-kamasta laulajatar Jex Thoth. Naisvokalisti, etenkin hyvä sellainen on varmasti harvinaisuus tässä genressä. Bändi oli nimittäin vielä edellisellä EP:llä nimeltään 'Totem', mutta muutti sen metsäpapitar-laulajatterensa mukaan.
Mikäs siinä, koska niin paljon nojataan hänen äänensä karismaan. Eikä taustoissakaan mitään vikaa ole. Randy Holdenin Population II ja laahaava 70-luvun Black Sabbathan tässä soivat, muttei se häiritse. Kitarat murisevat ja rytmi laahaa tyylinmukaisesti.
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
4 tuntia sitten
2 kommenttia:
Tarkentaisin että _hevissä_ ei ole tärkeää erotella genrejä niin tarkasti kuin _metallissa_. Ja lähinnä siksi että usein noilta alueilta tuli nimenomaan sille alueelle tyypillistä kamaa. Hyvinä esimerkkeinä Göteborg-Death ja Florida-Death metallit. Sama genre, mutta molemmissa on aluekohtaisia samankaltaisuuksia, genrejuitsujen lisäksi. 90-luvun alussa bändejä tuli niin paljon että "oli pakko tehrä jotain".
Asiaan:
Jex Thoth nimi muuttui lähinnä siksi että Totem on niin läpikulutettu bändin nimi. Hyvä että muuttivat.
Muita bändejä tsekattavaksi osapuilleen samalla teemalla: Hollantilainen Devil's Blood, joka ei ole kyllä doomia vaan enemmän NWOMBH, mutta naisvokalisti on isosti esillä.
Myös Blood Ceremony voineen toimia.
Vielä blogivinkki, voisi toimia teikäläiselle: http://ju666h.blogspot.com/
Ja loppuun vielä psykedelinen bändivinkki, joka ei liity aiempiin kommentoimiini asoihin, Wooden Shjips (huomaa kirjoitusasu).
Wooden Shjips pitää tseakata. siitä on vaahdottu niin paljon, että olen tietoisesti skipannut sen myöhemmäksi :-D
Lähetä kommentti