Maailma (siis Suomen ulkopuolinen) oli jonkin verran erilainen 70-luvulla. E-pilleri toi seksuaalisen vapautumisen ja Vesimiehen aikaa odottava hippiliike julisti vapaan (hetero)rakkauden sanomaa. Sanomaa ja juhlimista jatkettiin 70-luvulle erilaisten kemikaalien kanssa. Tähän liittyen myös juonelliset porno-elokuvat olivat hetken aikaa hip ja cool.Maailmalla pariskunnat saattoivat mennä leffateatteriin katsomaan 'Syväkurkkua' tai jotain muuta alan elokuvaa. Leffat olivat juonellisia ja tuotantoarvoiltaan suuria, mitä nyt niissä ehkä pestiin myös mafian rahoja.
Tämä näkyi myös elokuvien soundtrackeissa, kuten esimerkiksi Emmanuelle-sarjan klassisessa tunnussävelmässä. Tai niissä lukemattomissa funkilla terästetyissä instrumentaaleissa.
Tätä taustaa vasten ei ole mitenkään ihmeellistä, että Schulzen suurta kaupallista läpimurtoa 'Moondawnia' seurasi pornofilmin soundtrack. Levy piti sisällään kolme pitkää biisiä, jotka ovat perushyvää 70-luvun lopun Schulzea. Eli paljolti sekvenssoitua ja keskinopeaa elektronista musiikkia.
70-luvun lopussa maailman yli pamahti taas uuskonservatismin aalto, joka Yhdysvalloissa johti vuosikymmenen jatkuneeseen näyttelijöiden simputukseen. Pornon määrä ei todistettavasti vähentynyt, mutta sen avoin diggailu johti taas kaksinaismoralistiseen perverssileimaan (vaikka vaatekaapit pullistelivatkin edelleen lehdistä).
Elokuvien musiikillisille tuotantoarvoille teki kuoliniskun kuitenkin VHS. Koska ne napakoituivat pikakelauksen takia, taustamusiikki siirtyi pelkkään actionin tukemiseen. Ei enää 'Body Loveja' ja 'Le coeur d'Emmanuelleja'.
Tässä kuitenkin Body Loven loppumusiikkia (office-safe)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti