Täydellisten pop-kappaleen etsintä jatkuu. Edellinen kirjoitus aiheesta oli (Ike) ja Tina Turnerin River Deep, Mountain High. Kappaleissa on useita yhdistäviä tekijöitä. Iken ja Tinan kappaletta on kuvailtu sinfoniseksi - lähinnä orkestraation takia. Myös tämä kappale kuulostaa monella tapaa sinfoniselta, vaikka onkin sekoitus aikansa uusimpia soittimia. Toinen yhdistävä tekijä on tietysti Phil Spector, joka oli ollut Brian Wilsonin oppi-isä musiikin teossa.Jos River Deep, Mountain High oli kallis single, Good Vibrations pisti vielä paremmaksi. Alunperin Pet Soudille työstetty biisi ei päätynyt levyllä, eikä edes singlelle, vaan sessioita piti järjestää seitsemäntoista kappaletta, ennenkuin lopputulos tyydytti Brian Wilsonia. Rahaakin paloi arvioiden mukaan huimat 50k dollaria. Brian Wilsonin substanssien ja perfektionismin yhdistelmä on tuttua tavaraa kaikista rock-historiikeistä. Todettakoon vain, että seuranneen Smiley Smile projektin jälkeen Brian vetäytyi enemmän tai vähemmän musiikin polttopisteestä.
Jotta tarina olisi vielä hullumpi, Wilson sai Smiley-projektinsa viimein valmiiksi 2000-luvulla ja levy on kaiken lisäksi vielä hyvä!
Euforisen lyriikan, kauniiden lauluäänten, mielenkiintoisten rytmitysten, taustalaulujen ja surf-kitaran jyräämä biisi kuulostaa edelleen tuoreelta. Samalla tapaa, kuin jotkut Beethoeven teokset. Ajaton on kaiketi se oikea termi äskeiselle kornille vertaukselle.
Vaikka biisi on ultimaattinen kesähitti, sen luomat mielikuvat eivät estä soittamasta sitä myöskään talvella. Itseasiassa kappale on outo sekoitus kaunista, pelottavaa ja surullista. Eihän se kuulosta millään tapaa iloiselta, kuten moni rantapoikien aikaisempi ralli. Sinänsä siinä ei ole mitään uutta, sillä jo aikalaistoverit Jan & Dean käyttivät samaa tehokeinoa mahtavassa 'Dead Man's Curve' biisissään.
Niin ja se theremin. Tuota aikakautta edeltäneiden kauhuelokuvien äänitehoste. Se luo kappaleen oudon pohjafiiliksen.
Ja se lopun thereminin ja sahaavan kitaran yhdistelmä. Sitä ei tule kuin pari tahtia, mutta aiheuttaa suoranaisen pakon laittaa levysoittimen neulan taas takaisin raidan alkuun.
2 kommenttia:
Kyllähän Sweetin Little Willy on aika täydellinen pop-kappale. Särökitara ei tee rokkia, tietenkään, ja kun sanoja kuuntelee, huomaa kyseessä olevan väistämättömän klassikon. Eivätkä varmasti tienneet sitä kappaletta tehdessään.
Tarkennuksia.Surf-kitara ei jyrää kappaleella sekuntiakaan.Ja se lopun (ja kertosäkeiden)"sahaava kitara" on sello.
Lähetä kommentti