Voivatko hipsterit tykätä manse-rockista? En esittänyt kysymystä itselleni, koska en todellakaan kuulu ryhmään. Mutta missä menee se raja, mistä 'voi' pitää menettämättä skene-uskottavuutta?Muutaman vuoden takainen älypoppareiden Leevi & the Leavings juttu, tai se, että nykyään voi rehellisesti tunnustaa pitävänsä Eppu Normaalista. Siitä iskelmäpuolestakin. Raptori on oikein 'hullun hauskaa'. Mutta Popeda.. ei taida onnistua.
Tykästyin vähän aikaa sitten yhtyeen 'Kuulat sekaisin'-biisiin. Kappale on erittäin hyvä Motörhead pastissi. Mustat enkelit ei kuitenkaan levykokonaisuutena toiminut ihan täysin ja sisälsi turhan paljon Pate-äijäilyä. Kiitos Spotifyn, nykyään voi tutustua artistiin ilman, että raahaa perseensä kirjastoon, saatikka tuhlaa rahaa epävarmalle asialle.
Hullujen koirien lähtiessä liikkeelle 'Onnenpyörällä' (ei mitään tekemistä 90-luvun ohjelman kanssa) joutui hetken aikaa tarkastamaan kuunteleeko tässä 80-luvun alun Eppu Normaalia. Komeat melodiset tuplakitarat paljastuivatkin Pantse Syrjän tuotannoksi. Biisimateriaalista on vastuussa pääosin edesmennyt Arwo Mikkola. Popedan hyvyyden mittarina voinee pitää jaksaako/pystyykö kuuntelemaan levyn alusta loppuun. Minä pystyin. Ja välillä jopa pidin siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti