Samana vuonna kun synnyin, pläjäytettiin myös rock-historian kaanoniin tälläinen levy. Takavuosina näitä Aerosmithin oikeasti hyviä levyjä ei muuten löytynyt mistään, vaan tuputettiin niitä uudempia ja heikompia.Omalle sukupolvelleni tämä levy on tutuin 'Walk This Way' biisistä, jonka myöhempää Run DMC rappi-yhteistyöversiota soitettiin suoraan sanoen puhki. On vaikea edes leikkiä ajatuksella, miltä tuo funkkaava jytä on kuulostanut seitkytluvun puolessa välissä. Näen vain kaulassa roikkuvat automerkit ja hassut silmälasit kera pikkuhattujen.
Toy in the Attic noteerataan monessa rock-kritiikissä ja äänestyksessä yhdeksi tärkeimmistä rock-levyistä, mitä se onkin. Aerosmith otti taitavasti parhaat palat aikansa suuruuksilta Zeppeliniltä (funkkaava raskas rock) ja Stoneseilta (välinpitämätön juureva soundi) ja sekoitti ne omaksi sopaksi. Soitossa on aika hauska 'haista vittu' asenne ja se kuulostaa edelleenkin ärhäkältä. Aika harva keskitempoisia rock-biisejä soittanut bändi on pystynyt samaan.
80/90-luvun juurevan rockin revival esim. Gun's Rosesin muodossa on aika paljon velkaa tälle yhtyeelle. Puhumattakaan jostain Primal Screamin 'Rocks Off' larppauksesta.
Ikävästi vain samaan aikaan itse esikuva oli siirtynyt esittämään pääasiassa siirappisia balladeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti