David Bowien toiseksi viimeisestä studio-albumista alkaa olla kahdeksan vuotta. Seuraavan vuoden Reality-kiertueella saatu sydänkohtaus säikäytti hänet, eikä hän ole suuremmin esiintynyt tai tehnyt musiikkia. Tosin huhuja liikkuu hänen salaisesta studio-projekstista. Sitä odotellessa.
Heathen ja sitä seurannut Reality ovat näin jälkikäteen kuunneltuna oikein päteviä Bowie-levyjä. Niin päteviä, että hankin ne ihan fyysisessä muodossa. Itseasiassa miehen 90-luvun hiljalleen parantuneet levytyksetkin ovat ihan ok 80-luvun lopun aallonpohjan jälkeen.
Heathen luottaa perinteiseen laulupohjaiseen Bowie-musiikkiin ja kolmeen cover-biisiin. Tuottajana oli yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen vanha taistelutoveri Tony Visconti. Tämä oli tyypillistä tuon ajan Bowielle, joka tasapainoili pakonomaisen uudistumisen ja rennon oman itsensä olon kanssa. Aiemmalla levyllä vanhana kumppanina oli ollut mm. Brian Eno.
Mitä tässä yritän sanoa, niin Bowien 'uusin' tuotanto on mainettaan parempaa tavaraa. Todennäköisesti en miestä näe enää lavalla, mikä pistää ottamaan päähän sen vuosien takaisen laiskuuden, kun lippu jäi ostamatta.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti