Sergio Leonen westerneitä kutsuttiin aikanaan lännen-oopperoiksi. Lempinimi ei ole kaukaa haettu, sillä Leonen italo-westernit olivat ainakin klimakseissaan tyylitelty äärimmilleen. Ja kaiken taustalla soi tietenkin Ennio Morriconen pakahduttava musiikki.
Legendan mukaan osa kohtauksista kuvattiin oikean soundtrackin pauhatessa taustalla. Tämä on helppo uskoa tämänkin elokuvan lopun kak.. kolmintaistelukohtauksesta.
Leffa oli megasuosittu melkein kaikkialla muualla, paitsi Yhdysvalloissa. Silti se nosti pääosan esittäjän Eastwoodin astetta suuremmaksi tähdeksi, jonka seuraavat projektit olivat sitten vieläkin suurempia.
Soundtrackin vimmainen soitanta, huudot, laukaukset, puolivillaisuus ja suoranainen ivallisuus tukevat upeasti itse leffan kyynistä ja ahnetta lännenkuvaa, jolle yhdysvaltalainen yleisö ei ollut vielä valmis.
Tämä oopperalaulun ja räväkän orkestraation yhdistävä levy on lempi-soundtrackkini. Ja itse elokuva paras western.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
1 kommentti:
Yksi parhaista levyistä ikinä, ja elokuva ON paras ikinä. Pariin vuoteen en ole tainnut katsoa, mutta varmasti ainakin 30 kertaa on tullut nähtyä. Vuorosanoja ei ole paljon, joten ne taitavat mennä jotakuinkin ulkoa edelleen.
"When you have to shoot, shoot, don't talk."
Lähetä kommentti