Lisää 70-luvun kitararockkia.Pink Fairies kuului niihin tärkeimpiin Ladbroke Groven underground-yhtyeisiin, jotka jatkoivat omaa musiikillista ja elämäntavallista kapinaansa hippiajan kukoistuksen (lue muodikkuuden) jälkeisinä vuosina. Bändi on vuosien saatossa valitettavasti jäänyt vähän toisen paikallisen (ja kansallisen suuruuden) Hawkwindin varjoon. Syyttä. Yhtyeillä oli paljon yhteistä ja ne soittivat usein ilmaisia keikkojaan yhdessä Pinkwind nimellä.
Jatkuvasti menevästä ja tulevasta miehistöstä kärsinyt yhtye aloitti alunperin soittamalla trio-pohjalla pitkiä sähkörock-jameja. Yhtye oli myös Suomen Ruisrockissa esiintymässä 1971, mistä on julkaistu live-äänitekin. Silloin yhtye operoi vielä legendaarisen Twink Adlerin johdolla.
Kolmannella levyllä mukaan tuli kitaristiksi Larry Wallis, joka muutti yhtyeen suuntaa kappalekeskeisemmäksi. Walliksen ideana oli, että Fairies olisi ollut kova kahden kitaran rock-bändi. Muu bändi taas halusi edelleen soittaa niitä pitkiä jamejaan, joka johti siihen, että Kings of Oblivion jäi yhtyeen viimeiseksi studiolevyksi. Levyä voisi kuvailla termillä psykedeelinen punk. Edellisenä vuonna hajonnut MC5 tulee vahvasti mieleen. Laulumaneerit tulivat pari vuotta myöhemmin suositummiksi. Omasta mielestäni levyn avaava City Kids on loistava punk-biisi. Ennen punkkia.
Fairiesin ja Mick Farrenin toiminta musiikissa ja sen ympärillä lehtineen ja agitoimisineen olikin periaatteessa edelläkäyntiä punkille, jonka pariin monet tämän skenen tyypeistä kelpasivatkin hetkeksi.
Larry Wallisin kuuluisin peliliike taitaa kuitenkin edelleen olla toisen kitaristin ottaminen mukaan hänen ja Lemmyn perustamaan Motörheadiin - ja lähteminen saman tien itse vetämään bändistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti