Teemu Elon puhuvat eläimet on yleisesti niputettu kakkosdivarin porin-jengiksi, vaikka kokoonpano pitääkin sisällään ryhmänjohtajan lisäksi sellaisia nimiä, kuin Mika Rättö rummuissa ja Ville Leinonen koskettimissa ja taustalaulussa. Ehkä yksi syy on itse maestron lauluääni, joka ei ehkä nouse edukseen verrattuna tuon paikkakunnan muihin räiskyviin solisteihin? Tai siis Mika Rättöön.Yhtyeeltä ilmestyi tänä vuonna uusi pitkäsoitto, jota metsästäessä jouduin 'tyytymään' tähän pahvikantiseen debyyttiin. Ensi kuulemalta pystyin allekirjoittamaan edellisen tekstikappaleen mielipiteen, mutta olen hiljalleen lämmennyt tälle yhtyeelle enemmän ja enemmän.
Koska kyseessä on Teemu Elo, ei yhtyettä oikein voi olla vertaamatta miehen tunnetumpaan yhtyeeseen Kuusumun profeettaan. Samankaltaisuuksista huolimatta Puhuvat eläimet soittavat jylhän proge-poppinsa kuitenkin ihan omalla otteellaan. Pateettiset sanoitukset tuovat musiikin ohella toisinaan mieleen myös Liekki-yhtyeen, kuitenkin sillä erotuksella, että tätä kuuntelee mielikseen, toisin kuin Liekkiä.
Kappaleet ovat ihan kivoja ja välillä bändi soittaa sujuvia minuuttien kaikulaatikolla maustettuja jamitteluja. Eeppisiä ja pateettisia hetkiä, aivan kuten saksa-progen tämän tyylisillä esikuvillaan. Kolmatta levyä odotan mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti