Nimen takaa löytyy Julian Cope tämän hetken projektinsa Black Sheepin kanssa. Itseasiassa kyseessä on demokraattinen yhteenliittymä eri muusikoita, joita Cope johtaa yhtä demokraattisesti kuin.. Fidel Castro.Black Sheepin nimen alla on nyt julkaistu muutama levy, joissa yhtye toimii jonkun sen jäsenensä taustalla. Viimeisin on walesilaisen albiinon (esiintyy BS:n riveissä valkoisessa nahkatakissa) David Wrenchin tekemä vanhoja 1800-luvun lauluja uudelleen esittänyt levy.
Anarkistien punamustaan väriin puettu nahkatakkimiesten bändi on mielenkiintoinen, koska sen tarkoin harkittu peliliike on varmasti kapinallisempi, kuin oikeastaan mikään näin äkkiseltään mieleen tuleva bändijuttu.
Yhtyeen ideologiana on soittaa 'jälki-Edisonialaisen ajan' musiikkia akustisilla instrumenteilla. Mellotron 400 ja muutamat muut laitteet ovat jäljelle jääneitä artifakteja. Muuten kymmenhenkinen orkesteri musisoi marssirumpujen ja akustisten soittimien kanssa. Rock!
Tuplalevyn kappaleet kertovat vasemmistolaisista vallankumoustaistelijoista ja terroristeista. Holy McGrailin ja Black Sheepin yhteinen kolmospuolen nimikappale 'Kiss My Sweet Apocalypse' alkaa folk-hymninä (tai julistuksena) kääntyen parin minuutin kohdalla yli 20-minuuttia kestäväksi drone-surinaksi. Levyn päättävä Christophe F:n 'Heathen Frontier in Sound' on taas kaunis akustinen kappale, jossa vokaalien alkaessa iho nousee kananlihalle. Sitä ennen levyllä huudetaan sloganeita ja paukutetaan rumpua.
Vaikka kaikkia Copen ja yhtyeen poliittisia ja uskonnollisia visiota ei jakaisikaan, on tämä aika pitkälti tämän hetken ainoata oikeasti kapinallista musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti