Musiikin lähtiessä soimaan ensimmäiseksi tulee mieleen "Mikä Bowien levy tämä on?"Bowie oli kuitenkin tässä vaiheessa jo vaihtanut tyyliä ja taustajoukkoa linnoittautuen Los Angelesilaiseen kartanoonsa (tai tarkemmin yhteen huoneeseen) istumaan kokaiinivuorensa kanssa. Samalla syntyi kolkko soul-levy ja kymmenen toteutumatonta elokuvakäsikirjoitusta.
Ronsonille oli vuoden aikana ehtinyt tapahtua paljon.
Jotain miehen tuon hetken kysynnästä kertoo, että hän saatuaan Bowielta kenkää liittyi aikansa kuumimpaan yhtyeeseen 'Mott the Hoopleen'. Bändi oli kuitenkin jo teoriassa hajonnut ja käytännössäkin seuraavana vuonna.
Ennen tämän toisen soololevyn ilmestymistä ja Bob Dylanin kiertueyhtyeeseen liittymistä hän oli myös ykköshuhu Rolling Stonesin uudeksi kitaristiksi Mick Taylorin tilalle.
Tätä ennen taas mainetta oli ehtinyt kertyä sovituksista Bowielle ja mm. sellaisenkin klassikon tuottamisesta, kuin Lou Reedin 'Transformer'. Bowien kanssa tietenkin.
Mick Ronson julkaisi tämän toisen soolevynsä joka edellisestä poiketen oli paluu juuri siihen suuren kitaransoiton rokkiin, josta hän oli Bowien aisaparina tullut kuuluisaksi. Levy koostuu pääosin Ronsonin sovittamista covereista, mutta ne on valittu taiten ja hyvällä maulla. Paria poikkeusta lukuunottamatta ei lainabiisejä ja omia erota keskenään. Mukana on miehen oma luenta Velvettien 'White Light/White Heat'ista, jota hän coveroi jo Bowienkin kanssa. Sekin rokkaa. Tiivistettynä: Yllättävän hyvä Bowien glam-levy ilman David Bowieta.
Pari vuotta myöhemmin punkin tullessa koloistaan Ronson oli jo joutunut eilisen tähteeksi. Viimeinen kolmas soololevy 'Heaven to Hull' julkaistiin postuumisti 1994 miehen kuoltua maksasyöpään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti