Yhtyeestä oli jossain vaiheessa runsaasti juttua Mamo Wolde-blogissa, joten katsastettavahan tuo oli. Immortalhan kuulu(i)u Norjan black-metalli-skenen ykköskaartiin ja on kuuluisa etenkin black-metal poseerauksistaan. Katsokaa nyt vaikka kannen kuvaa.Yhtyeen 'Call of the Wintermoon'-biisin video on pyörinyt vuosikaudet netin huumoripalstoilla omansa tai Benny Hillin musiikin tahdittamana. Ettei jätkät vain harrasta salaa muutakin larppausta?
Yhtye irtisanoutui aikanaan selväsanaisesti b/m:n satanistisista jutuista, mutta se ei silti ole estänyt yhtyettä flirttailemasta okkultismin ja mystiikan kanssa. Katu-uskottavuutta löytyy myös entisen rumpalin Grimin tekemästä itsemurhasta/kuolemasta (vaikka mies ei ollut vuosiin soittanut yhtyeessä, eikä se liity bändiin mitenkään).
No, siirrytään turhasta paskanjauhannasta itse levyyn. Battles in the Northin aikana Immortal oli kutistunut duoksi basisti (nykyisin kitaristi) Abbath Doom Occultan ja Demonaz Doom Occultan välille. Abbath soittaa levyllä kaiken muun paitsi kitarat. Tämä tieto onkin hyödyllinen, kun kuuntelee levyä. Bläkäri-rumpukomppi nimittäin muutamaankin kertaan kuulostaa menevän ihan rehellisesti vituiksi. Mutta sehän kuului tyylilajin estetiikkaan. Battles in the Northin viikinkien demoneista ja huurteisista valtakunnista kertovan levyn musiikki kuulostaa sympaattiselta. Tai tarkemmin siltä, miltä hevistä fantasioivan mutta sitä kuulemattoman pikkupojan unelmamusiikki voisi kuulostaa. Äärimmäisyyksissä mennään. En ole hevin suurkuluttaja, mutta kyllä tämä trashin ja sinfoniabändin sekoitus kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta, että soi varmasti jatkossa enemmänkin.
1 kommentti:
Taisi olla juuri tämä levy, jonka vuoksi kannen tyypeistä tehtiin luonnollisen kokoiset pahviäijät levykauppoihin jaettaviksi.
Lähetä kommentti