Elektroninen tai siis elektroakustinen musiikki alkaa päästä kypsään ikään. Nimittäin moni sen pioneereista alkaa lähestyä kahdeksaakymmentä ikävuottaan. Pappoja on joulun alla tulossa Suomeen muunmuassa Clusterin kyydissä. Myös säveltäjä Terry Riley on päässyt 75 ikävuoden rajapyykille, vaikka keikkaileekin edelleen suhteellisen ahkerasti.
Riley oli saanut klassisen musiikin koulutuksen ja liittyi minimalistisiin säveltäjiin. Hän myös järjesti 60-luvun puolivälissä yli vuorokauden kestäviä happeningejä soittaen pölynimuria, nauhoja ja romuja.
Brian Enolle on luettu osakunnia ambient-musiikin synnystä, mutta kyllä se alkusysäys (tai ainakin yksi suurimmista) on Terry Rileyn A Rainbow in Curved Air.
Levy jakaantuu vain kahteen biisiin, joista nimibiisin syntikkapulputus teki vaikutuksen erääseen Pete Townsediin. Samanlaiset osiot ovat kuultavissa The Who:n 'Won't Get Fooled Againissa' ja Townsendin intialaisen gurun ja Rileyn nimien yhdistelmällä nimetyssä 'Baba O'Rileyssa'. Ja ettei knoppitiedot ihan tähän lopu, niin mainitaan vielä Curved Air progeyhtyeen ottaneen nimensä myös tältä levyltä.
Ai itse levyn musiikki? Ajatonta pulputusta, joka menee sujuvasti taustalla.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti