Pitkähkö kirjoitustauko päättyy nyt, kun palaan takaisin sorvin ääreen.Yksi kesäloman parhaista puolista on se, että tulee käytyä Kotkan levy-divareissa. Tämäkin suhteellisen laadukas vinyyli löytyi 2 euron korista.
Tin Hueyn kohtaloksi tavallaan koitui sen oman kotikaupungin Ohion Akronin tavattoman vireä musiikkiskene. Levyn avaa nimittäin bändin tulkinta Monkees/Neil Diamond-klassikosta 'I'm Believer'. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että saman kaupungin DEVO teki ensilevyllään paljon paremman uuden aallon nytkytyksen vanhasta rock-klassikosta devolvoidessa Stonesien 'Satisfactionin'.
Onneksi levyn edetessä aloitusbiisi jää vain pahaksi muistoksi. Warnerin sainaama ja pian levyn jälkeen pois kenkimä yhtye on haastava tapaus. Aikanaan se ei pudonnut varmastikaan oikein mihinkään lokeroon. Uudeksi aalloksi se oli liian taiteellista, progeksi taas villiä.
Tin Hueyn laaja miehistö oli täynnä suoraan sanoen virtuoosimaisia soittajia, joiden fanitukseen kuului niin Frank Zappa, kuin Stoogeskin. Unohtamatta tietenkään Captain Beefheartia. Harva uuden aallon orkesteri olisi laittanut takakanteen omistuksen muutamaa vuotta aiemmin halvaantuneelle Robert Wyatille.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin vinyyliltä pläjähtää erittäin mielenkiintoista musiikkia, joka pysyy muutamista juustoisista ylilyönneistä huolimatta pyhällä Hyvän Musiikin puolella. Mielessä vilahtavat tosiaan punkin Zappa ja yhtyeen funkatessa kieltämättä tuolloin vasta tulevaisuudessa tuleva Primus-orkesteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti