Täytyy sanoa, etten odottanut todellakaan suuria kun kuulin Orbin (eli tässä tapauksessa Alex Pattersonin apulaisenaan Killing Joken Youth) lyöttäytyneen yhteen David Gilmouren kanssa.Levynkansien (deluxe-painos, lisälevynä 360D miksaus) tarra kertoo vuoden 1990 jälkeen syntyneille David Gilmouren olevan Pink Floydin kitaristi. Gilmouren soololevyt ovat kuuleman mukaan (en ole tutustunut, vaikka Floyd-fani olenkin) parantuneet mitä lähemmäksi nykypäivää on tultu. Orbin taas heikentyneet. Viimeinen oma Orb ostokseni on 'Orblivion' vuodelta 1997. Ja se oli paska.
Floydista julkaistiin 90-luvulla joukko trance-bootleggeja, joiden takana oli tiettävästi The Orb. Koiranhaukunnan lisäksi myös Live 93:en kansi oli tavallaan kunnianosoitus tälle ambientinkin pioneeribändille.
Nyt oppipojat ja oppi-isä pääsivät viimein samalle levylle. Ensimmäisestä tälläisestä yhteistyöstä ei Orbin kohdalla ole kuitenkaan kyse, sillä jo vuoden 91 klassikkolevyllä 'The Orb's Adventures Beyond the Ultraworld' oli mukana proge-kitaran veteraani Steve Hillage vaimoineen.
Levyn kaikki biisit ovat Patterson, Gilmour & Youthin yhteistyötä, paitsi kolme joista yhdessä on mukana itse Graham Nash.
Levyn alku ei lupaa hyvää kajareiden toitottaessa 90-luvun lopun perus Orbia, jonka päälle Gilmour päästelee valittavia vanhanaikaisia kitarakuvioitaan. Jossain vaiheessa kuitenkin homma lähtee toimimaan ja levyllä tulee yllättävän diippejä hetkiä. Etenkin kakkosbiisin lopun dub jytää siellä, missä Orb parhaimpina aikoinaan seikkaili.
Levy jakautuu kahteen yli 20-minuuttiseen biisiin, jotka jakautuvat taas lyhyempiin pätkiin, jotka on miksattu putkeen. Albumin artisti-rojaltit menevät brittiläisen Pentagoniin murtautuneen hakkerin tueksi, jota uhkaa oikeudenkäynti ja vankilatuomio Yhdysvalloissa. Levy on saanut ristiriitaisen vastaanoton, minkä myös itse jaan. En tiedä onko tämä hyvä vai huono levy. Vai kumpaakin?
1 kommentti:
Ne The Orbin nimiin laitetut tranceremixit eivät ole autenttisia.
Lähetä kommentti