Nolla nolla nolla ilmestyi hetkeksi Hälsingin punk-kuvioihin 70-80-luvun välissä esiintyen silloin vielä pienelle, mutta fanaattiselle punk-yleisölle yhdessä muun muassa Laman kanssa. Itse asiassa Laman Epe ja Nollan Jore kuulostivat aika pitkälti samalta, luulin jopa jossain vaiheessa, että Epe lauloi Mustassa paraatissa, vaikka kyseessä olikin Jore.
Bändi yritti saada levytyssopimusta ja Johanna olikin kiinnostunut, mutta ei silti lämmennyt 'tarkastajan' tsekattua keikan. Tästä seurasi bändin legendaarinen omakustanne EP 'Oodeja simasuille'. Ei mennyt pitkään tämän jälkeen, kun bändi hajosi.
Pitkäsoiton tarina on sikäli ihmeellinen, että pari vuotta myöhemmin yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa 'muistelokonsertissa', josta Johannan tuottaja Súmen ehdotti, että tehtäisiinkö se levy nyt. Ja sehän sopi bändille. Yhtye oli tässä vaiheessa alkuperäisen viisimiehisen sijaan nelikko.
Uusia biisejä yhtyeellä ei ollut, joten materiaali oli parin vuoden takaisen EP:n ja sen ulkopuolelle jääneiden biisien varassa. Toki niistä tehtiin uudet versiot, mutta tässä kohtaa 'Oodeja simasuille' levyn paskainen tuotanto vie voiton tämän täyspitkän puunatummista versioista. Ehkä vähän liikaa kaikua ja EP:n vimma oli laimentunut. Toisaalta avausbiisi 'Hyvästi huominen' omasi pop-punk potentiaalia.
Kuitenkin täyspitkä kadotti jotain Oodeja simasuille EP:n seinille ja reunoille kurottelusta ja muutti bändin pliisumman kuuloiseksi. Jore ja Ykä olivat valuttaneet elektro-punkin nesteet Mustassa paraatissa. Mielipide saattaisi olla tietysti toinen, jos levyt olisi kuullut toisinpäin.
1 kommentti:
Kohta pitäisi tulla uudestaan se EP-levykin.
Lähetä kommentti