Sleepy Sleepers - Levyraati 1981

Luvun alla on tällä hetkellä Sliippari-historiikki 'Jytinää Eestissä', joka ilmestyessään kertoi läsnäolijoiden suulla ja kaiketi kohtuu rehellisestikin bändin tarinan alusta ilmestymisvuoteensa 1987 (eikä maito tuosta hirveästi hapannut, sillä yhtye ei hirveän paljon pidempään toiminut, koska muuttui pian tylsemmäksi Leningrad Cowboysiksi).

Itse kirjaan palataan varmasti myöhemmin, mutta monen muunkin bändikirjan tavoin tämä innosti uudelleen kuuntelemaan bändin tuotantoa.

Sliipparit kuuluivat tietenkin olennaisena osana omaan lapsuuteen ja esiteini-ikään. Jopa niin hienosti, että kuudennen luokan luokkaretkikohteen ollessa yleisen Helsingin sijasta Lahti(!), sekin oli siisti juttu, koska Sliipparithan olivat sieltä.

Sliipparit ovat jo ajat sitten saaneet tunnustuksensa, mutta yhtyeen alkuaikoina 1975 bändi oli muusikkojen ja lehdistön piirissä ihan puhtaasti halveksittu. Aika oli tietysti vielä ryppyotsaisen progen ja kantaaottavuuden, mutta omalta osaltaan hommaan varmasti vaikutti myös se, että bändin 'lauluosaston' ollessa mitä oli, soittajat olivat keikkamatkoilla usein Lahden kaduilla vastaan tulleita rokkispurguja, joiden soitto saattoi olla mitä sattuu - jos soittimet edes pysyivät umpikännissä käsissä. Tärkeintä oli kova meno lavalla ja Kekkosen ajan Suomen järkyttäminen.

Levyraadille tultaessa tämä oli sikäli muuttunut, että soittajaosasto alkoi olla todella pätevää. Keikkasoitto ja meno oli musiikin puolelta tukevoitunut kohti hard-rokkia ja äänentoisto oli mennyt jo tiloihin nähden naurettaviin mittasuhteisiin; rumpalilla piti olla kaksi monitoria, että kuuli oman soittonsa ja kitaristeilla oli päällekkäiset marshall-kaapit - soolokitaristilla kaksi stäkkiä. Paikat siis Suomen keikkalatoja.

Tässä vaiheessa bändissä soittivat sekä Dave Lindholm että Albert Järvinen. Näistä jälkimmäinen oli potkittu pois Hurriganesista juopottelun takia ja edeltävä tykkäsi taiteilun välissä kännilarpata. Lindholm ei käsittääkseni soita tällä levyllä, mutta Järvinen kylläkin. Tämä löytyi vinyylinä himasta, mutta en muista lueteltiinko soittajistoa levyn kansissa - tai ylipäätään minkään Sliipparilevyn kansissa? Biisit ovat covereita lukuunottamatta merkitty Jagger-Richards-tyyliin Helmisille, eli Sakella ja Madolle, vaikka tiettävästi niiden takana olivat ihan eri jannut.

Levystä oli soitannollisesti jäänyt jotenkin köpö mielikuva, mutta levyn musiikkihan rokkaa ihan aikuisten oikeasti. Levyn päättävä 'Keskiyön aikaankin' on pätevä luenta Creamin 'Sunshine of Your Lovesta', jolla Alppu pääsee vetelemään oikein kunnolla. Pitkä Lehtinenkin intoutuu Jack Brucemaisiin bassojyrinöihin. Levyn avaava 'Hevi tulee hevi tappaa' on mielestäni bändin paras biisi ja muutenkin levyn meno on varsin tömäkkää. Blondie-laina 'Ryyppy on aina paikallaan' toimii myös hienosti. Levyltä löytyi myös punkkareiden ja rokkareiden vitsi 'Kaljaa kioskeihin' biisin muodossa. Asiaa varten kerättiin huumorimielessä oikein tuhansien nimien adressi. Ei tule menemään ikinä läpi Suomessa!

Lyriikoissa liikutaan Sliipparikuvioissa. 'Nein Nein Neinin' Ratto-lehteen ilmoituksen jättävä luuseri, joka vastauksen saatuaan hakee asemalta vahingossa turpaan vetävän teutonin nostaa näin vuosien jälkeen hymyn suupielille. 'Ilotyttö', eli rokkabilly-klassikko 'The Way I Walk' menee taas sieltä, missä minihame on matalin. Yksi levyn jäljittelemättömän tärkeä ja törkeä elementti on Tiina Tiikerin omintakeinen laulu.

Levy on Sliipparityyliin välispiikattu. Kuten arvata saattaa, homma nivoutuu fiktiivisen Levyraadin ympärille. Räkänokat ja pilalle hemmotellut digi-natiivit eivät tietenkään voi muistaa, mutta Levyraati oli vuosikausia television ainoita ohjelmia, joissa soitettiin länsimaista rock-musiikkia.
Siinä homman ulkopuolella tai siis siitä pihalla ollut keski-ikäinen raati ruoti ja paheksui esityksiä. Sama meno levyn välispiikeissä, joka kiteyttää hauskasti tämän muistijäljen.
Vakiojäsen Pirkko Huivimaan ja Kulaus Vesisen lisäksi mukana olivat aikansa hahmot vääpeli Lauri Sutinen (silloinen puolustusvoimien komentaja Sutela), Lenita Melasto (Airisto) ja dj Gabriel Kikkeli (Tapani Ripatti - Sliippareilla oli keikoilla oikeastikin Gabriel Kikkeli niminen dj).

Mutta mutta. Levyraatihan oli yllättävän hyvää pölkkypää-rokkia.