Paskan marjat. Esa Saarisen punk-tohtorointi kuoli, mutta Boredomin näsäviisastelu ja kahden nuotin soolo ei kuole koskaan.
Suunnannäyttäjä Spiral Scratch eittämättä olikin, sillä sitä pidetään yleisesti kolmantena englantilaisena punk-julkaisuna Damnedin ja Pistolsin sinkkujen jälkeen. Sanoin siis englantilainen. En puhunut amerikkalaisista punk-julkaisuista. Jos Pistol näytti, että kuka tahansa voi perustaa bändin, Buzzcocks näytti, että kuka tahansa voi julkaista levyn ilman levy-yhtiötä.
EP oli siis omakustanne, jonka studioaikaa varten bändi joutui lainaamaan rahaa perheiltään ja kavereiltaan. Levy lätkäistiin seiskatuumaiselle, eikä bändi paljoa studiossa miettinyt sillä biisit olivat jo valmiina. Tuottajaksi bändi sai mukaan tutun hiipparin, jolla oli muutaman kerran verran studiokokemusta. Mies oli myöhemmin legendan tasolle kohonnut Martin Hannet (rip), joka esiintyy krediiteissä salanimellä Martin Zero. Hannet loihtikin levyn mieleenpainuvan ja kumean jyrkän äänimaiseman hienosti.
Bändin laulusolistina oli tässä vaiheessa vielä Howard Devoto, joka lähti pian EP:n ilmestymisen jälkeen lähti perustamaan Magazinen. Devoton näsäviisas sössötys on levyn pääosassa ja tarkemmin ajatellen vaikutti varmasti myöhempien Toy Dollsien solistin ja Comic Strip huumoriryhmän ulosantiin.
Samaan aikaan, kun Pistolsin ja kumppaneiden tausta oli puhtaasti työväenluokkainen Devoto oli taidekoulupunkkari ja kitaristi Pete Shelley oli samaan aikaan salaa rankka krautrcok-fani. Ehkä Spiral Scratchilta voi tosiaan kuulla kaikuja vaikkapa saksalaisen Canin musiikista? Buzzcocksit olivat siis Englannin siukoslaisia?
Bändi sai omakustannettaan heti kaupaksi paikallisen Virginin levykaupan johtajan ansiosta muihinkin liikeisiin ja pamautti saman tien tuhannen kappaleen myyntilukemat. Yhteensä levyä myytiin huimat 16 000 kappaletta ja se nousi vuoden 1979 uudelleenjulkaisussa singlelistan sijalle 31.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti