Tämä suosittelu ei johdu ainostaan siitä, että kaikki bloginpitäjän paremmin tuntevat tietävät hänet meriromantikoksi. Hyöky on oikeasti sekä sisältä, että ulkoa mielenkiintoinen kokoelma ITE-taidetta ja meririhkamaa, jollaista ei ihan heti tule mieleen. Lähelle pääsee Pyhtään Kaunissaaren "museon" sekoitus samaista ITE-taidetta ja filosofista pohdintaa luonnosta ja sen tilasta.
Hyökyssä olen pyrkinyt käymään aina, kun se Helsingin kauppatorin satamaan ilmestyy. Tällä ehkä hoivailen jossain syvyyksissä piilevää kotiseutuikävääni ja suvun edesmenneiden polvien merimiesaikoja. Vähän niinkuin Nipa Neumann? Neumannin kuva vuodelta 1993 löytyy muuten aluksen seinältä miehen yöpyessä aluksessa Meripäivillä. Muutenkin julkkisten ja pitäjä Patu Patasen yhteiskuvat täyttävät paikan seinät tuoden mieleen edesmenneen Kabuki-Akin ravintolan fani-sisustuksen.
Eräs runsaasti seinätilaa saanut artisti on Hyökyn kotikaupungin (ainut?) rokkari Pelle Miljoona. Pöllö järjesti edellisen levyn julkkaritkin viime syksynä Hyökyssä ja seinillä hän komeilee Tumpin ja Andyn kera. Toinen kevyen musiikin artisti, joka komeilee runsaasti Hyökyn seinillä on myös aluksen lisäksi tänä vuonna satavuotisjuhliaan viettävä Veikko Lavi. Jos siis eläisi. Eikä sovi unohtaa samana vuonna syntynyttä Titanicia.
Tänään vietin itsekseni kevätpäivää ja poikkesin Hyökyyn. Yllätykseksi paikalla oli myös torvisoittokunta kera rumpalin ja Patasta haastateltiin samaan aikaan lehteen. Istahdin lähietäisyydelle kuullakseni päällikön värikkäitä juttuja, eikä tarvinnut pettyä. Hyöky olisi lähtenyt matkaan aikalaisensa Titanicin lähtöpäivänä, mutta jäätilanne esti homman!
Samaan aikaan kuitenkin orkesteri soitti lapuista niin sanottuja ikivihreitä. En tiedä johtuuko se torvisoittimista vai mistä, mutta lähes jokainen amatööripohjalta ponnistava soittokunta kuulostaa samalta. Minulla on toki heikko paikka työväen- ja pelastusarmeijan soittokunnille. Heiluva vire ja totinen soitto nuottilapuista on jotenkin lutuinen yhdistelmä, milloin ei jaksa nillittää soiton tasosta. Mitään Erik Satieta nämä orkesterit eivät tietenkään soita, vaan musiikki keskittyy aina sinne helpoimpaan päätyyn - ikivihreisiin.
Pappayhtyeen kohdalla amatöörius on kuitenkin yllättävän kaukana, sillä bändissä on kuulemma kaartinsoittokunnan entisiä jäseniä ynnä muuta. No, ei se soitossa hirveästi kuulunut. Ehkä syynä oli se, että orkesteri ei harjoittele yhdessä, vaan kokoontuu ainoastaan Hyökyyn soittamaan. Silti tunnen jotain käsittämätöntä sympatiaa vappukulkueiden epävireisiä työväensoittokuntia kohtaan. Se on taatusti katoavaa kansanperinnettä työväen sivistyksen parissa, porukan jo siirryyttyä katsomaan Big Brothereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti