Tame Impala on australialaisen Kevin Parkerin projekti, joka kyllä keikkaileekin ihan bändin kera. Toisin kuin muutaman vuoden takaiset neo-psykebändit jotka namedroppasivat musiikissaan Neu!ta ja muita teutoneja, aussit hiihtävät yllättäen ihan perinteisesti psykedeelisen Beatlesien vanavedessä, eikä edes pahalla tavalla. Osasyynä on tietysti Parkerin ääni, joka tuo eittämättä mieleen John Lennonin. Mukana on myös klassista englantilaista 'nukkekotipsykedeliaa' phasesauksineen.
Yksi levyn jippo on myös kitaroiden soundit. Aina välillä luulee kuulleensa aika pitkälti kaiken, mutta levyn efektoidut epäpuhtaat ja överiksiäänitetyt kitarat yhdistettynä klassisiin popkappaleisiin yllättää.
Tame Impala on siis oikein pätevää uusiopsykedeliaa. Saksaosaston matkijoista vertaisin Cloudland Canyoniin, joka käsittelee omaa kaalimaan sarkaansa yhtä perinnetietoisesti, ei ehkä omaperäisesti, mutta kuitenkin tuoreesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti