Bryan MacLean syntyi Los Angelesissa, jossa hänen isänsä oli Hollywood-tähtien luottoarkkitehti ollen vastuussa monista rinteiden huviloista ja äitinsä oli tanssija/taiteilija. Lähtökohdista kertonee jotain se, että hän oppi uimaan Elizabeth Taylorin uima-altaassa ja hänen ensimmäinen tyttöystävänsä oli naapurintyttö Liza Minnelli. Joku Hollywoodin säveltäjä-guru antoi hänelle musiikkioppia jo kolmevuotiaana ja niin edelleen.
Niin monen muunkin suurten ikäluokan jäsenten tavoin Beatlesien kuuleminen sai hänetkin kilahtamaan musiikillisesti, tukka alkoi kasvaa ja eliittiperheen vesa sai kenkää high schoolistakin. Se ei menoa haitannut, kun hän siirtyi kaupungin Troubadour-klubin vakiokalustoon, missä hän tutustui Gene Clarkiin, Roger McGuinniin ja David Crosbyyn. Tästä matka jatkui Byrdsien roudarina ja kitarateknikkona bändin Englanninkiertueelle, jonka jälkeen MacLean vetäytyi hommasta.
Legendan mukaan lähes jokainen Losin musa-skenen tai sen lähimailla pyörinyt jannu Charles Mansonia myöten haki Monkees-yhtyeen jäsenyyttä. Niin Myös MacLean. Kun tämä ei tärpännyt, hän hyppäsi Sunset Stripillä auton kyytiin, jota ajoi Grass Roots-yhtyettä (sitä epäsuositumpaa) johtanut Arthur Lee. Parivaljakko bondasi ja pian länsirannikon perus-folkbändi muokkautui mustan päämiehensä johtamaksi vaudeville-garagemusiikkia esittäneeksi Loveksi. Loven riveissä MacLeanin musiikilliset taidot muurasivatkin hänen kädenjälkensä talon takana olevien apumiesten Walk of Famen ykköskaartiin. MacLeanin melodiantaju ja falsettilaulu olivat kolmella levyllä tärkeitä tekijöitä, etenkin viimeisellä ultimaattisella Forever Changesilla, jolta löytyy myös pari hänen biisiään, kuuluisimpana levyn avaava upea 'Alone Again Or'.
Herrasväen poika MacLean ja slummeista ponnistanut musta Lee olivat loistava tutkapari, jotka täydensivät toisiaan. Kylmää ja kuumaa. Kuumaa ja liimaa. Viharakkaus johti kuitenkin lopulta skismaan, eikä yhtyeen useiden jäsenten heroiininkäyttö helpottanut asiaa. Koko elämänsä ajan pikkaisen luovuttaja-asenteella operoinut MacLean päättikin heittää pillit pussiin ja lähti yhtyeestä. Tämä johti koomisiin tilanteisiin, jossa esimerkiksi Jimi Hendrix meinasi leipoa MacLeania hississä turpiin sen takia, että tämä oli muka jättänyt Arthur Leen pulaan.. Leen ja Loven musiikillinen ura jatkui, muttei enää ikinä alkuperäisen yhtyeen tasoisena ja heroiiniriippuvuuden ja mielenterveysongelmien painamana.
MacLeanin taidot eivät olleet jääneet huomaamatta levy-yhtiössäkään, sillä heti miehen poistuttua Loven rivistöstä Elektra lupasi hänelle soolosopimuksen. Tämä kuitenkin kariutui hänen toimitettuaan demonsa dirikoiden kuultavaksi. MacLeanin soolonauhoitukset julkaistiin vuotta ennen hänen kuolemaansa 1997, enkä aikuisten oikeasti tiedä, missä levy-yhtiön sedillä kiikasti.
Sooloura hyydähti siis ennen kuin alkoikaan. Yksi syy saattoi myös olla MacLeanin(kin) ongelmat viinan ja kovien huumeiden kanssa. Vuonna 1978 Love teki re-union keikan, joka levytettiinkin. Mikään ei ollut kuitenkaan muuttunut, sillä MacLeanin kysyessä Leeltä esiintymispalkkiota tämä tokaisi hänelle 'Fuck You' ja livahti rahoineen katukauppiaan luokse..
Epäonnistuneiden nauhoitusten ja yrityksen päästä Capitol-levy-yhtiölle jälkeen hän löysi itsestään halun rukoilla ja hylätä paheellisen entisen elämänsä. Niimpä monen muun aikalaisensa kanssa hän löysi itsensä 'new born christian' liikkeestä, jossa hän oli mukana kuolemaansa saakka. Hänen viimeiset äänityksensä sivusivat kuulemma aihetta. Bryan MacLean kuoli sydäriin ravintolaillallisella Los Angelesissa 1998.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti