Ari Vaahteran musiikillinen ura framilla alkoi hänen ollessa vielä alle kaksikymmentävuotias. Tuolloin hän liittyi mukaan Lido Salosen Kalevala-yhtyeen inkarnaatioon, joka äänitti vuoden 1975 Boogie Jungle-levyn. Levyllä yhdisteltiin mustan musiikin vaikutteita pop-progeen, eikä se ole lainkaan kehnompi. Mukana laulamassa on Vaahteran tulevakin soittokumppani Zape Leppänen. Kalevalan epäonni oli kuitenkin kitaristi Matti Kurkisen traaginen kuolema juuri levyn ilmestymisen jälkeen. Yhtye toimi ja keikkaili kuitenkin tämänkin jälkeen pitkälle 70-luvun loppuun ja julkaisi ihan ookoon levynkin, mutta homma kuivui hiljalleen kasaan.
"Älykkääksi basistiksi" tituleeratun Vaahteran seuraava projekti olikin varmasti se, mistä hänet musiikin ystävien keskuudessa muistetaan. Vaahtera oli koko elämänsä ajan avoinna ja kiinnostunut kaikista uusista asioista ja ajatuksista. Hän oli innostunut Talking Headseista ja muista saman tyyppisistä jutuista, joita hän esitteli Dave Lindholmille. Tästä syntyi legendaarinen Bluesounds, joka toi Lindholmin hetkeksi uuden aallon kärkeen. Zape Leppänen oli tässä vaiheessa siirtynyt takaisin rumpupallille ja bändi nytkytteli triona kahden kesän ajan suomalaisen nuorison tietouteen. Kaksi pitkäsoittoa ja sitten Lindholm taas siirtyi tavoilleen uskollisesti eteenpäin.
Sekä Leppänen, että Vaahterakin kokeilivat tässä välissä siipiään sooloartisteina, mutta siitä ei paria sinkkua ja pitkäsoittoa enempää syntynyt. Itse asiassa Vaahtera julkaisi uransa aikana yhteensä viisi sooloalbumia, mutta niistä häntä ei muisteta.
Tekipä hän valtakunnallisen 70-80-luvun taitteen 'No Smoking'-kampanjan sinkkubiisit, tosin salanimen takaa.
80-luvulla Vaahtera siirtyi päätoimisesti äänittäjäksi ja tuottajaksi. Hänen teknistä ja näkemyksellistä osaamista kuullaan muun muassa Jimi Tenor & His Shamansin, 22-pistepirkkojen, Tavaramarkkinoiden ja Shadowplayn levyillä. Aikamoinen suora näin jälkikäteen. Ehkei taloudellisesti menestyneimpiä artisteja, mutta ehdottoman taiteellisesti omaperäisiä kaikki.
Tien päälle ja baarin ja klubien nurkkiin Vaahtera palasi 90-luvun alussa Kauko Röyhkän yhtyeen basistina ja tuottajana. Vuosikymmen lopussa hän keskittyi vähälle huomille jääneeseen Poptones-yhtyeeseensä, jonka musiikista en kyllä omaa mitään muistikuvia.
Mutta tässä kappale miehen sooloalbumilta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti