Tasavaltamme alkuvuosina politiikot opettelivat usein englanninkielen aikuisiällä opetuslevyiltä tai kirjekursseilta. Yleisempi ulkomainen kieli ennen sotia ja hetken sen jälkeen oli ruotsin lisäksi saksa, joita päntättiin oppikoulusta yliopistoihin. Ja äärimmäisen tärkeää latinan kieltä. Tavallisesta rahvaasta yleensä ainoastaan merimiehet saattoivat puhua englantia muistuttavaa merimiesenglantia. Sodanjälkeinen poliittisen ja taloudellisen painopisteen muutos nosti kuitenkin englanninkielen ohi manner-Eurooppalaisten kielien.
Koska pop-kulttuurikin oli osa taloudellista ja poliittista peliä, Yhdysvallat ja siinä sivussa Iso-Britannia pistivät panoksia peliin ja valloittivat läntisen ja siinä välissä häilyvän Euroopan. Käytännössä kaikki 'kansainvälinen' länsimainen musiikki toimitettiin tämän jälkeen ja edelleenkin englanninkielellä.
Me suomalaiset reppanat kuulumme suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan ja pohjois-Amerikkalaiset englantilaiseen, Suomessa asuvat britit ja jenkit sössöttävät yleensä hoono soomi, eikä tämä vuosienkaan aikana parane kokonaan. Suomalaiset taas mölisevät englantinsa karkeasti ja kulmikkaasti. Lähtökohtaisesti siis luonnolliset puhetyylimme ja intonaatiomme poikkeavat toisistaan niin paljon, että puhdas lausuminen vaatii sekä ponnisteluja, että ihan oikeaa kielipäätä.
Tämä ei monenlaista englannin 'lausumista' kuuntelemaan tottunutta yhdysvaltalaista niinkään häiritse, mutta omaa englantiansa päin persettä molottaville briteille tämä on artistin menestymisen kohdalla ollut kynnyskysymys. Tässä vaiheessa hiipii mieleen joku Björkin mökellys, mutta koska islanninkielikin pohjaa englannin kanssa samaan kieliperheeseen, tämä kuuleman mukaan tuo mukaan vain oman pienen ja söpön eksoottisen lisänsä. Suomalaisen tankoromölötys on edelleen suomalaisen tankeromölötystä.
Tämän nähdään nostaneen takavuosina pitkään esteitä tuolle ulkomaan menestykselle, jota jouiduimme länsinaapurimme kohdalla kateellisina katsomaan. Tankero ja mölinähän eivät siinä livetilanteessa varsinaisesti haittaa, mutta levytettynä siitä jää kiusallinen ja ikuinen.. jälki.
Tankeron pelossa on tietenkin omasta puolestamme selkeitä alemmuuskompleksin piirteitä. Vanhempieni sukupolvi on osittain ihan aidosti kielitaidotonta ja kouluttautumatonta. Ehkä kunnon tankeroksi vetänyt artisti aiheuttikin suomalaisille enemmän häpeän tunnetta, kuin lopulta ulkomaalaisille kuuntelijalle? Kaikki muistavat vitsin norsun ja pohjoismaalaisten kohtaamisesta? Kaksi ensimmäistä oikeasti ulkomaan uraa yrittänyttä yhtyettämmehän pitivät varmuuden vuoksi solisteinaan englanninkieliset natiivit. Tosin Tasavallan Presidentti kenki juuri ennen Englannin rundia Frank Robsonin ja otti tilalle täyttä tankeroa vetäneen Eero Raittisen.
Oma lukunsa ja homman tavallaan ydin oli tietysti Hurriganes, joka kyllä lauloi biisinsä englanniksi, mutta kyllä se täyttä remlantia oli. Ei mitään järkeä. "Kamoon, evribaadi, oolnait long!"
Kielitaidottomuus vaivasi myös kiertotietä. Peer Güntin Englanninkiertue kariutui kuuleman mukaan siitä syystä, että bändiä manageroineen henkilön kielitaito oli tasoa 'jees nou'. Tee siinä sitten kiertuesopparit, osta pullaa huoltsikalta ja niin edelleen.
Lausumisen lisäksi myös lyriikan asettelu meni helposti sellaiseksi, ettei natiivi anglo ymmärtänyt siitä mitään. Kelatkaa nyt jotain Jolly Jumperisin 'tarinoita' tai Pistepirkkojen Espen tarinoita. Kaikki kunnia silti bändeille.
Kasarillakin ulkomaista läpimurtoa jonottaneet bändit testattiin vetääkö tankeroa vai ei. Ja moni veti. Itse asiassa Hanoi Rocksien Makkonenkaan ei edelleenkään vedä englantia puhtaasti, mutta ei tosin suomalaisittaisinkaan. Takavuosina jos suomalaiset yhtyeet saavuttivat jotain pikkusuosiota, se tapahtui jossain Saksan tai Ranskan luolissa tai Japanissa. Englantiin tai Amerikkaan ei ollut mitään asiaa, vaikka siellä moni kävikin yrittämässä.
Sukupolveni ja nykyperuskoulun kasvatit ovat sitten uusi luku. Nykyään kuuden vuoden perusopetuksen + lukiot päälle eksoottista ja söpöä tankeroa saa jo alkaa etsimään kissojen ja koirien kanssa. Myös muinainen MTV ja videopelit ovat tykittäneet sen verran enemmän kielitaitoa päähän, niille joille se on upotakseen. Nykyään siis löytyy jo niin paljon oikein englantia lausuvia, ettei kaltaisteni rallimiesten ole tarve enää laulaa kuin se huumoribiisi.
Mutta vanhojen aikojen kunniaksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti