Suomalainen 80-luvun hardcore on ollut vähän päältä kymmenen vuotta aika lähellä sydäntä (tosin tälläisiä annoksia olen harvemmin nauttinut). Genressä on ollut se kiva puoli, että vieläkin tulee vastaan kaiken maailman korpilahtelaisia ennenkuulemattomia orkestereja. Kyseinen Mellakan kokoelma tarttui keväällä kirjastosta ja löytyy myös Spotifysta. Trüemiehethän omistavat tietenkin ne alkuperäiset seiskat ja kasettikokoelmalla(?) julkaistun demon.
Mellakka toimi vain pari vuotta Raumalla, äänitti kaksi omakustanne-EP:tä ja yhden kolmen biisin demon, jota jostain syystä kutsutaan "hevidemoksi". Johtunee, että demolla soitetaan tilutussooloja. Tosin nekin on vetäisty miehekkäästi yhdellä otolla, joten mistään jalan monitorivahvistimelle nostosta ja akrobatiasta ei ole kyse.
Mutta jumalauta mitä rytinää tämä on. Kitaristi vaihtui ensimmäisen "Ei.." EP:n jälkeen, mutta se ei menoa huononna tai paranna. "Ei.." on ehkä hardcoren konsepti-EP, aihealueiden pyöriessä ein ympärillä. Tätä seurasi "Itsenäisyyspäivä"-EP, jossa aiheet pyörivät sodan, isänmaan ja sankaripalvonnan ympärillä. Viimeisenä on hevidemo, joka äänitettiin tarkoituksena palata studioon hiomaan biisit. Onneksi (tai epäonneksi :( ) näin ei tehty.
Joku viisaampi tai ainakin genreä enemmän tunteva sanoi Mellakan muistuttavan Chaos UK:ta. En sano mitään, sillä bändi ei ole niin tuttu. On silti hämmentävää, miten esimerkiksi edellisen aallon maakuntapunkkiin verrattuna Suomen hossebändit vetelivät jossain hevonvittulassakin "kansainväliset" standardit täyttävää kamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti