Siitä asti Destrucktions on kummitellut mielessä ja nyt viimein sain hankittua tämän vuonna 2006 tehdyn julkaisun, joka niputtaa yhteen bändin ainoan täyspitkän 'Vox Populin', pari kokoelmilla ilmestynyttä biisiä, sekä demot vuodelta 1982 ja 83.
Kenelle asia ei ole niin tuttu kerrottakoon, että d-beatti oli englantilaisen Discharge hardcore-bändin mukaan nimetty tyyli, jonka muodostavat yksinkertaiset riffit, Mötorhead-komppi, jyräävä basso ja muutamaan lainiin perustuva miehekäs huutolaulu (yhteiskunnallisin tai sodanvastaisin teemoin). Melko pitkälti koko Suomen hardcore nojasi Dischargeen, muttei ehkä näin tyylipuhtaasti, kuin Destrucktionsin kohdalla.
Destrucktionsin jannut selittivät myöhemmin, että nimen poikkeava kirjoitusmuto oli tahallinen keino erottua mahdollisista saman nimisistä bändeistä. Ehkä. Bändi ponnisti Ulvilan suunnasta ja ainakin yksi jampoista on soittanut myöhemmin Appendixissa.
Vox Populi (1983) on mielestäni yksi käsittämättömästi unohdettu suomi-hooseen pitkäsoitto, joka kestää alusta loppuun. Tästä syystä vähän ihmettelen tämän kokoelman rakennetta, joka sijoittaa pitkäsoiton a- ja b-puolen alkuun ja tunkee demot puolien loppuun. No, ei olisi mahtunut putkeen, mutta nyt katkeaa ikävästi. Demot on laulettu tankeroenglanniksi, eikä biisitkään ole niin tiukkaa tavaraa, kuin pitkäsoitolla.
Destrucktionsin tuntemattomuuteen saattoi olla syynä, että bändi ei saanut täältä julkaisijaa, vaan levyt, tai siis Vox Populin julkaisi saksalainen Rock O Rama. Tämä ei sinänsä ollut tavatonta, sillä Propagandakin julkaisi jossain vaiheessa levynsä kiertotietä Saksan kautta. Jostain syystä bändi jäi kuitenkin hooseen kakkosdivariin ja hajosi käsittääkseni jo 1984.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti