Muistan Jimi Tenorin jonkun televisioidun performanssin ehkä juuri kyseiseltä vuodelta, missä yhtye hakkasi keltaiset teollisuushaalarit päällä peltitynnyreitä, tööttäsi foneilla ja veti rälläkällä kipinää. Hetero varhaisteini piti hommaa tietenkin erikoisuuden tavoitteluna ja 'tekotaiteellisena' artsyilynä, josta pitävät luulivat varmasti olevansa parempia kuin muut. Missä kertosäkeet? Missä Rakkaus on lumivalkoinen?
Lahtelaislähtöinen Jimi Tenor loi myöhemmin kaikille tätäkin blogia lukeville varmasti tutun pienoisen uran yhden miehen lounge/jazz/elektromuusikkona. Soolouran lähtökohtakin taisi olla tavallaan tämä Shamans, jonka kokoonpano hiljalleen supistui käsittäen lopulta vain tuolloin Berliinissä majailleen Tenorin. Mutta ei mennä asioiden edelle.
Tenorin, kuten aika monen muunkin aikansa jazzista ja sen venyttämisestä lähteneen musiikin vahvoja taustavaikuttajia oli vanhempi jazzin valtiomies Edward Vesala. Aikansa musiikkiaitoja venyttäneen Shamansin musiikki ja soundi syntyi legendan mukaan Tenorin entisen työpaikan majoneesitehtaan liukuhihnan äänimaisemasta.
Kyllä pojat varmaan olivat kuulleet myös Einstürzente Neubautenia ja sen työkalujen paukutusta. Tällä ensilevyllä kuullaan myös Ilkka Mattilan nytkytyskitaraa, rumpuja (tuotettuja), 'atonaalista bassoa', foneja ja tietenkin niitä tynnyreitä, joista levyn nimi juontuu. Tenorin laulu ja biisit tuovat etäisesti mieleen 70-luvun lopun Bowien, Enon ja David Byrnen. Välillä mieleen hiipii, että joissakin kohdin tämä voisi olla 'hardcore-versio' Talking Headsista. Levyn miksauksesta vastasi monitaitomies Ari Vaahtera (r.i.p).
Varmaan juuri sen muutama sata kappaletta myyneen levyn yhtenä kohteena oli varmasti myös se tuolloin vielä valloittamaton 'suuri ulkomaailma'. Tässä kohtaa kuitenkin Jimi veti vielä pikkaisen tankerolla.
Nytkyttävät, funkyt kappaleet, piiskaavat torvet ja paukuttavat rummut kuulostavat kuitenkin edelleen ihan tuoreilta. Aikansa helsinkiläisistä kolleegoistaan poiketen Shamans oli kuitenkin oikea bändi oikealla ajatuksella poseerauksen ja maneerien sijasta. Efektoidut omatekemät soittimet tuovat myös mieleen, ettei Cleaning Women tainnut olla ihan ensimmäisenä artsyily-paukuttelussaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti