Telharmonium, jota toisinaan kutsuttiin Dynaphoneksi oli yhdysvaltalaisen keksijän Thaddeus Cahillin (1867-1934) tekemä monessakin mielessä uraa uurtava sähköinen soitin.
Kuvassa näkyvä Mark I, tai tarkemmin sen ohjauspaneeli oli tiettävästi ensimmäinen soitin, jonka patenttihakemuksessa käytettiin sanaa syntetisaattori. Tämä tapahtui vuonna 1897. Laitteen tarkoitus oli siis tuottaa ääntä synteettisesti sähkön avulla ja näin myöskin tapahtui. Cahill sai New Yorkissa paikallisen puhelinyhdistyksen innostumaan rahoituksesta ja alkoi rakentaa Mark II:sta ja tämän jälkeen Mark III:sta.
Jos ensimmäinen versio painoi seitsemän tonnia, kolmas versio painoi käsityskyvyn ylittävät 200 tonnia. Sen siirtämiseen tehtaalta paikan päälle tarvittiin 30 junanvaunua.
Cahill oli saanut siis rahoittajat taakseen ja laitteelle rakennettiin suurisuuntaisesti oma halli New Yorkiin, missä esitykset oli tarkoitus järjestää. Halli sijaitsi Broadwayn varrella ja toimikin jonkin aikaa. Puhelinyhtiön mukana olo mahdollisti myös, että laitteella järjestettiin muutama konsertti puhelinlankoja pitkin. Ei tosin valtakunnanlaajuisesti, kuten alunperin oli tarkoitus, mutta laite mahdollisti siis musiikin verkon yli kotiin lähettämisen - jo viime vuosisadan alussa.
Laitteen äänentuotanto perustui tonewheeliin, samaan kuin jälkeenpäin ilmestynyt ja edelleen suosittu Hammond-urku. Telharmonium oli myös moniääninen, varustettu jalkapedaaleilla ja sillä pystyttiin matkimaan synteettisesti huilun, pasuunan, klarinetin ja sellon ääniä. Itse musiikki esitettiin hallissa primitiivisten paperivahvistinten läpi, joita oli sijoitettu eri puolille salia. Laitteen valtava äänenmuodostuskoneista sijaitsi lattian alla olevassa kellarihallissa, josta ohjaimen piuhat menivät sinne ja kovaäänisten piuhat palasivat takaisin saliin.
Laitteella oli kuitenkin teknisiä vikoja, kuten voimaongelmat, sekä puhelinkonserteissa esiintyneet laitteen aiheuttamat häiriöt yleisillä puhelinlinjoilla. Hanketta rahoittanut puhelinyhtiö vetäytyi projektista ja Cahillin yritys teki konkurssin vuonna 1914.
Cahill itse menehtyi 1934 ja hänen veljensä ja sukunsa yritti vielä herättää korjaajien tai sijoittajien kiinnostuksen 50-luvulle asti. Mutta Telharmonium oli auttamattomasti vanhentunut, eikä pioneerimaine tässä vaiheessa enää juurikaan painanut. Laite myytiin viimein kilohinnalla romuksi vuonna 1962.
Huima laite ja tarina, etenkin kun samaan aikaan naputtelee tätä pienellä läppärillä, johon voi ladata virtuaaliversiot kaikista maailman olemassa olleista syntetisaattoreista. Tosin olihan ne ekat tietokoneetkin talon kokoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti