Washington Phillips eli vuosien 1880-1954 välillä Teksasissa ja oli maanviljelijän lisäksi gospel-laulaja ja muusikko. Phillipsistä jäi itsellenikin mieleen taustalla soiva zither/autoharppumainen soitin, jonka lopullisesta laadusta käydään edelleen arvailuja. Hänen levytysuransa kesti ainostaan vuosien 1927-29 välin ja levytetyistä kahdeksastatoista kappaleesta kuusitoista on säilynyt.
Phillips oli harras kristitty, mikä kuuluu myös musiikista; se käsittelee ainoastaan uskonnollisia aiheita, raamatun lainauksia ja kristittyjä viisauksia. Tätä säestetään helmeilevän kielisoittimen soitolla. Tyylilaji on 1900-luvun alun etelän mustien folk, blues ja gospel. Ja tämä kaikki yhdessä ja yhtäaikaa.
Washington Phillips ei elämänsä aikana ollut mitenkään suuresti noteerattu, mutta vuonna 1971 perinnemusiikin tuntija Ry Cooder coveroi 'Denomination Blues pt.1:en' klassikkolevylleen 'Into the Purple Valley' ja toisenkin biisin myöhemmin. Tämän jälkeen Phillipsiä on versioitu tasaisin väliajoin ja viimein 2005 miehen levytyksistä ilmestyi tämä cd-kokoelmakin.
Alunperin hieman epäilin jaksaako samasta puusta veistettyä savikiekkokamaa sen 16+ biisiä, mutta levyllä pullahtaa massasta tasaisin väliajoin aina hyvä kipale, joten puutumisvaaraa ei ole. Lisäksi mutainen yleissoundi tuo vain mukavaa lisähohtoa musiikkiin. Kuulostaisiko se puunattuna näin hyvältä?
Phillipsin kuudentoista kappaleen lisäksi levyllä on lopussa muutama muukin aikalaisten biisi (Blind Mamie ja A.C. Forehand). Ne kuulostavat miltei vielä paremmalta kuin maestron kappaleet. Ehkä se johtuu siitä, että mukana on zither-mikälien sijasta slidekitaraa, harppua ja vähän muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti